(NORONEN. JUHANI.)
JUHANI (huutaa). Apuun! Varkaita! Ryöväriä!
NORONEN (juoksee sisälle, asettaa kätensä Juhanin suun eteen). Jumalan
tähden! Älä huuda noin! —
JUHANI (yrittää huutaa). Apua! ryöväreitä!
NORONEN (pudistelee häntä). Rauhoittukaa, hyvä Juhani! Minä se olen!
JUHANI. Tekö, herra varatuomari?... Totta totisesti!... (Syrjään).
Missä minun silmäni ja korvani olivat? Olisi minun heti pitänyt tuntea
hänet tuosta akkamaisesta kohteliaisuudestaan. Aina sanoo hän »hyvä
Johannes», »rakas Johannes»... (Ääneen). Mutta — lempo soikoon! — miksi
tartuitte heti minun kurkkuuni, aivan kuin tahtoisitte kuristaa minut?
NORONEN. Tyst, rakas Johannes, tyst, Jumalan tähden, tyst! Minä luulin
että sinä olit itse pormestari, eli neiti Noora. Ja kun minä en
kuolemakseni olisi sallinut, että heistä kumpikaan olisi tavannut minut
täällä, juoksin minä ovelle samassa silmänräpäyksessä, kun te, rakas
Johannes, tulitte sisälle. Rauhoittukaa, hyvä Johannes, mitään ei ole
tapahtunut.
JUHANI (tunnustelee rintaansa ja hartioitansa). Eikö mitään ole
tapahtunut? Vai niin! Anteeksi, herra varatuomari, mutta te annoitte
minulle aika täräyksen... Se kyllä tuntuu paikoissani. (Katselee
ympärilleen.) Ja miltä täällä näyttää! Kaikki on kumollaan! Herra
varatuomari! paholaisen kanssako te olette täällä tapellut?
NORONEN. Ei, kun itseni kanssa, hyvä Johannes, eli oikeammin sanoen,
kovan onneni kanssa.
JUHANI. Sitä minä en ymmärrä, herra varatuomari.
NORONEN. Älkäämme puhuko siitä enempää, rakas Johannes. Se oli
yksinkertaisesti siten, että minua alkoi hieman pyörryttämään; kun
tahdoin pitää kiinni pöydästä, putosivat kahvikupit laattialle; sen
jälestä vaivuin minä tuolille, ja se meni rikki (kaatui). Olkaa hyvä,
ja antakaa korjata kaikki minun laskuuni ja minä olen teille siitä
kiitollinen.
JUHANI. Hyvä, herra varatuomari, kyllä minä teen kuten käskette.
— (Ottaa ylös Norosen hatun ja kepin.) Synti on, että teidän uusi
hattunne on aivan pilalle rutistunut! Tässä se on!
NORONEN (pyyhkii toisella kädellä nenäliinalla hikeä otsaltaan ja
toisella kädellä ottaa vastaan hatun ja kepin). Kiitos, hyvä Johannes,
kiitos! (Pudottaa keppinsä). Hyvä Jumala! — joko se taas alkaa!
JUHANI (ottaa kepin ylös). Tuossa, herra varatuomari! Teillä on varmaan
kramppi kädessänne. Antakaa kun hieron sitä.
NORONEN. Oh, ei mitään! Se kyllä menee ohi, rakas Johannes! Pitäkää nyt
vaan huolta, että nuo särkyneet esineet tulevat pois täältä.
JUHANI. Heti paikalla, herra varatuomari! Kun ette vaan taas voisi
pahoin. Näytätte niin vaalealta. — Tiedättekö, mitä? Teidän täytyy
ottaa nuuskaa! (Tarjoo hänelle nuuska-rasiaa). Se auttaa. Se vahvistaa
hermoa ja sielua, uskokaa minua!
NORONEN. Hyvä, hyvä! Toimikaa nyt vaan niinkuin sanoin, rakas Johannes!
JUHANI (tarjoo yhä vaan rasiaansa). Todellakin, herra varatuomari! Yksi
erä tällaista nuuskaa voi virvoittaa kuolleenkin. Ottakaa nyt vaan!
NORONEN. Minä en nuuskaa, Johannes. Antakaa minun olla rauhassa.
JUHANI. Ah, herra varatuomari! Saatte nähdä kuinka hyvää se teille
tekee — juuri sentähden, ettette ole tottunut siihen. — Ottakaa nyt!
NORONEN (kävelee edestakaisin). Minä en huoli, rakas Johannes! Olkaa
niin hyvä ja jättäkää minut rauhaan.
JUHANI (syrjään). »Olkaa niin hyvä ja jättäkää minut rauhaan!»... Aina
vaan tuota kirottua kohteliaisuutta, jota minä kuollakseni vihaan.
Koko varatuomari on minulle vaan harmiksi; kernaammin soisin että
hän kerrankin ärjyisi kunnollisesti minulle. Lyönpä vetoa, että hän
paljaasta kohteliaisuudesta sittenkin ottaa nuuska-priisin. — (Ääneen).
Minä en hellitä, herra varatuomari, ennenkuin otatte nuuskaa, sillä
olen varma, että se tekee hyvää teille. Tulette vielä kiittämään minua
siitä. Tuossa (työntää esille rasiaa).
NORONEN (syrjään). Päästäkseni hänestä rauhaan, täytynee minun vasten
tahtoanikin, ottaa nuuskaa... (Ääneen.) No, anna tänne sitten, Johannes
hyvä!
JUHANI (syrjään). Sitähän sanoin! (Ääneen.) Se on oikein, herra
varatuomari! Kas tässä, ottakaa — mutta oikein aimo priisi.
Rintakatarri, päänsärky, mahataudit, reumatismi — kaikki aivastatte te
hiiteen — sen saatte nähdä!
NORONEN (ottaa nuuskaa hyppysiinsä, mutta pitää sen siinä). Hyvä, ja
nyt laittakaa itsenne ulos täältä. Minulla on jotakin puhuttavaa herra
pormestarin kanssa.
JUHANI. Heti, herra varatuomari. (Oikasee matot, korjaa kaikki
järjestykseen ja vie pois kahvikupit.)
NORONEN (aukaisee ovea, mutta sulkee sen jälleen). Totisesti, tuolta
tulee neiti Noora!
JUHANI. Olkaa levossa; kyllä minä poistun! (Syrjään.) Tuollainen narri
mieheksi! Aina vaan: »rakas Johannes!» Toista oli silloin, kun palvelin
kaartissa —; silloin sanottiin: »saakelin tuhmeliini! eteenpäin, mars!»
(Marssii pois sivu-ovesta.)