VESANEN. Hyvä, hyvä! Me etsimme tästälähin ainoastaan sellaista miestä,
jolla on Akilleen kantapää. Jokaisen kosijan täytyy ensin meille
näyttää saappaansa; ja se, jonka saappaan korko on vähänkin kallellaan,
vaikkapa vaan kahdennenkymmenen kahdeksannen osan tuumasta, saa heti
rukkaset.
NOORA. Niinmuodoin varatuomari Noronen myöskin?
VESANEN. Varatuomari Noronen myöskin. Kaikki, kaikki, jotka kävelevät
saappaansa korot kallelleen. (Leikillisesti). Mutta sanoppas,
Nooraseni, tiedätkö jonkun, jolla olisi aivan suorat korot! (Katsoo
korkojansa). Katsohan, minunkin korkoni ovat hiukan ulospäin vinossa.
Hyväksi lopuksi löytynee tuskin ketään, jolla olisi oikein suorat korot.
NOORA. Oh, kyllä niitä löytyy, isä hyvä!
VESANEN. Vai niin! Oletko nähnyt jonkun sellaisen?
NOORA (iloisena). Olen, isä! Kun olin pääkaupungissa, tätini luona,
asui meitä vastapäätä olevassa talossa eräs nuori mies...
VESANEN. Ahaa!... siinä se solmu selvisikin... No, hyvä... ja tuo
nuori mies — josta olen sinun usein kuullut puhuvan — kuinka oli hänen
laitansa?
NOORA (hämillään). Ei mitenkään, hyvä isä! Minä vaan ajattelin...
VESANEN. Sinä vaan ajattelit? Niin, niin, minä kyllä tunnen sellaiset
ajatukset. Nuori tyttö, kuin hän puhuu jostakin nuoresta miehestä, eli
vaan ajattelee, ei voi ajatella muuta, kuin että...
NOORA. Isä, nyt sinä taas kiusaat minua.
VESANEN. Mutta, mitenkä, tyttöseni?
NOORA. Niin, älä ollenkaan teeskentele; sinulla on aina sama ajatus
päässäsi.
VESANEN. Entä sitten; se ei suinkaan ole moitittavaa, toivoakseni? Sinä
jo pian tulet 20 vuoden vanhaksi, olet kaunis ja miellyttävä olento,
ja...
NOORA. Ja mitä vielä?
VESANEN. Ja sinulla, enkelini, on sydän, joka ikävöitsee rakkautta.
NOORA. Kun sinä viitsit, isä...
VESANEN. Niin, siten kaikki tytöt sanovat, kun kosketellaan heidän
hellimpiä tunteitaan; he ovat yhtä arkoja kuin varas, joka on tavattu
työssään. Mutta myönnä kuitenkin, että tuo nuori mies, joka asui
tätiäsi vastapäätä, ei ole sinulle aivan vieras.
NOORA. Kun kuuntelee sinun jaarituksiasi, isä, luulisi...
VESANEN (keskeyttää hänet).... että minulla on oikeus puolellani. Jaa,
eikö totta, minulla onkin oikein? Voit teeskennellä kuinka paljon
hyvänsä, sinä et enää saa peittymään sitä totuutta, jonka vahingossa
ilmaisit. — Tuo nuori mies siellä pääkaupungissa on sinua miellyttänyt,
se siitä selkesi. Mutta sano nyt minulle, kuka hän on? Mikä hänen
nimensä on? Ja millä asteella on teidän tuttavuussuhteenne? Jos jo
olette päättäneet asianne, saatte kernaasti minun siunaukseni kaupan
päälle.
NOORA. Oh, ei toki; niin pian ei siitä selvitä.
VESANEN. No, se oli hullusti! Saamme kait luvan selviytyä vähän
hitaammin. Mutta kuitenkin: missä suhteissa sinä jo olet tuon
oiko-korkoisen miehen kanssa? Karsaassa ei hänen korkonsa tietenkään
ole?
NOORA. Me emme ole vielä missään suhteissa. Minä en häntä edes
tunnekaan.
VESANEN. Kuinka? — Mutta tiedäthän kumminkin hänen nimensä?
NOORA. En tiedä sitäkään!
VESANEN. Hänen ammattinsa sitten?
NOORA. Yhtä tuntematon!
VESANEN. No, mutta, Noora, miten sinun järkesi laita on?