EERO. Onko totta, että minusta on tehty luotsi?
LEENA. Niinhän se luotsivanhimman vaimo sanoi.
EERO. Vai sanoi niin.
(Synkästi.)
Parempi olisi ollut, jos ei olisi tullutkaan, sillä sitten olisi ollut
helpompi olla. Nyt se tuli liian varhain!
LEENA. Mitä? Liian varhain! Eihän hyvä koskaan tule väärään aikaan!
EERO. Niinkö luulet? Mutta siinä erehdyt. Et tiedä äiti, että nyt juuri
minä tunnen, että se, jota olen odottanut ja odottanut, sittenkin tuli
onnettomaan aikaan.
(Esirippu.)