ROUVA ARVIK (vasemmalla, ylhäällä ikkunassa, jonka hän avaa). No mutta
HELENA. —!
HELENA (huutaa ja irtaantuu).
ALBERTA (oikealla, ylhäällä ikkunassa, jonka hän avaa.) No mutta Helena!
ALVILDE, GUNDA, JOSEFA (ovat myös avanneet ikkunat).
HELENA (huutaa taaskin ja heittäytyy Hallin syliin piiloutuakseen hänen
luokseen).
HALL (sulkee hänet syliinsä ja katsoo ylös). Helena on minun luonani.
Mitä te hänestä tahdotte?
ROUVA ARVIK. Sulkekaa ikkunat, lapset! (He sulkevat. Rouva Arvik sulkee
omansa).
HELENA. Jollet olisi pitänyt kiinni minusta, niin olisin vajonnut maan
alle.
HALL. Mutta nythän se on voitettu?
HELENA. Niin ajatteleppas, sitä minäkin luulen.
HALL. Oi, Helena, kun sinä... Ei, en minä voi puhua... (Hetken
kuluttua). Ystäväni, mene äitisi luo. Minä tulen heti jäljessä.
HELENA (poistuu vasemmalle).
HALL (on seurannut häntä silmillään. Heti kun hän jää yksin, laskee hän
toisen polvensa maahan, panee kätensä ristiin ja painaa kasvonsa niitä
vasten).