ALBERTA (astuu koneellisesti jäljessä. Pysähtyy verannan eteen, astuu
sitten toiselle puolelle noustakseen toisen verannan portaita. Pysähtyy
siihen, tarttuen toisella kädellään kaidepuuhun ja katsoo eteensä).
KARL TONNING (tulee esille vasemmalta. Ylpeä, kaunis olento. Kun hän
näkee Albertan, epäröi hän, mennäkkö eteenpäin. Uskaltaa vihdoin, astuu
varovaisesti eteenpäin. Kun Alberta ei huomaa häntä, sanoo hän hiljaa).
Neiti!
ALBERTA (pelästyy, jotta huudahtaa). Miksi te tulette tänne? Mitä te
tahdotte minusta? (Astuu nopeasti portaita ylös ja sisään).
KARL TONNING (tarttuu päähänsä, ikäänkuin se olisi haljeta. Seisoo
hetken aikaa kootakseen ajatuksensa, katsoo ympärilleen ja ovea kohti,
josta Alberta katosi. Menee sitten, kääntyy kuitenkin vielä kerran ovea
kohti).
ALBERTA (tulee taas näkyviin). Tämäpä oli hullua!
ROUVA ARVIK (tulee verannalle vasemmalta. Katsoo ympärilleen). Eikö
Karl Tonning ole täällä? Marna sanoi hänen tulleen.
ALBERTA. Hän oli täällä.
ROUVA ARVIK. Entäs sitten —?
ALBERTA. Hän meni jälleen.
ROUVA ARVIK. Alberta!
Esirippu.