Hall. Arvik.
HALL. Olipa se —!
ARVIK. Sinäkö täällä? — Häiritsenkö sinua?
HALL (hillitsee itsensä). Ei, ei!
ARVIK. Mikä Helenalle tuli?
HALL. Helenalleko —? Helena..... Toiset tytöt juoksivat laivarantaan;
mutta Helena oli unohtanut hattunsa.
ARVIK. Niinkö? (Leikillisesti). Oliko sinulla neuvottelu pikkutyttöjen
kanssa? Minä kuulin, että he tahtoivat puhua sinun kanssasi.
HALL. Kyllä, kyllä minulla oli.
ARVIK. Sinä kuulut saarnaavan viime aikoina niin paljon rakkaudesta,
lanko?
HALL (nyt sekä yhä edelleenkin hiukan hajamielisesti). Avioliitosta
sinä kai tarkoitat.
ARVIK. Vai avioliitostako? No, se on jotain toista.
HALL. Se _voi_ olla jotakin toista.
ARVIK. Ja avioliitto jotakin muuta kuin naiminen.
HALL. Voi olla naimisissa olematta avioliitossa, tarkoitat sinä?
ARVIK. Sinun kanssasi on niin helppo puhua, lanko. Sinä ymmärrät aina
heti.
HALL. Mutta kuinka sinä tulet sellaista ajatelleeksi?