JOSEFA. Gunda tuntee hyvin raamattua, sen minä voin sanoa teille.
ANNA. Gunda on suorittanut korkeamman opettajatartutkinnon.
HALL. Sen tiedän.
JOSEFA. Eikä minuakaan saa halveksia, sillä minä olen ylioppilas.
HALL. Kyllä tiedän. Minä kumarran.
ALBERTA. Sinä puhuit siis avioliitosta eilen, setä?
HALL. Aivan niin. Siitä minä uskalsin puhua.
JOSEFA. Eikä se ollut ensi kertaakaan?
HALL. Ei. Eikä myöskään viimeistä kertaa.
ALBERTA. Ja siteerasit Paavalia?
GUNDA. Ephesiläis-epistolaa.
HALL. Oi, paljon muutakin!
ALBERTA. Avioliitostako?
HALL. Juuri avioliitosta. — Huvittaako se naisia?
ALBERTA. Sanomattomasti!
KAIKKI. Sanomattomasti!
JOSEFA. Ei mikään huvita meitä sen enempää.
HALL. Kyllä minä sen arvaan. Siksi minä valitsinkin sen aiheen.
KAIKKI paitsi HELENA. Meidänkö tähtemme?
HALL. Teidän tähtenne, hyvät naiset. Siksi minä katselinkin, olisitteko
te kaikki saapuvilla. Mutta sinä et ollut siellä.
ALBERTA. En. Olen siitä hyvilläni. Sillä sinä kuuluit puhuneen
alistuvaisuudesta.
HALL. Eikö se huvita sinua?
ALBERTA. Ei. Ketä uuden ajan naista se voisi huvittaa.