Useaankin kertaan olen matkustanut Lontoon ja Parisin välin. Siihen
menee vain muutamia tunteja. Mukava englantilainen juna vie minut
Doveriin, ja Kanaalin kapeimmalta kohdalta kuljen ylitse Calaisiin.
Sitte kiidän rautateitse Ranskan koillisosan halki. Mielihyvällä
kuuntelen kaikista ihmiskielistä kauneinta, -- kieltä, joka heläjää
kuin soitto ja laulu. Tyytyväisenä tarkkailen noita hilpeitä ja
vilkkaita ihmisiä, jotka säestävät kaikkia sanojaan liikkeillä,
olkapäiden nytkäyttelyillä ja kasvonilmeillä. Matkalla Pariisiin tuntuu
minusta kuin olisin menossa juhlaan. Pelkässä Parisin nimessä
piilee ehtymätön määrä elämäniloa ja suruttomuutta, ylpeyttä ja
isänmaanrakkautta, vapautta, urhoollisuutta ja mainetta.
Ja nyt olen taas matkalla Lontoosta Parisiin. Ääretön on ero näillä
naapuruksilla! Olkoonkin Lontoo laajojen yhteyksiensä perusteella
maapallon tärkein polttopiste. Hallitkootkin Suur-Britannia ja
englanninkieli meriä ja satamia. Mutta Parisi on kuitenkin maailman
pääkaupunki, ja ranska on hienon sivistyksen ja valtiotaidon kieli.
Parisissa ovat tieteellinen työskentely ja kaunokirjallisuus
kukoistuksen huipulla, ja Bolognan jälkeen on Parisin yliopisto
maailman vanhin. Ranskalaisten hienostunut maku ja ylellisyys
seuraelämässä, taiteessa ja teollisuudessa ovat saavuttamattomia, ja
muille kansoille laativat he lakeja kaikesta, mikä koskee pukeutumista,
keittiötä ja viinikellaria.
Viljavien seutujen halki kiitäen pääsemme piankin perille
maailmankaupunkiin, missä Seinen yli kulkee kolmisenkymmentä siltaa,
sen kaartuessa tällä kohdalla, ennen kuin se mitä jyrkimpinä mutkina
polvittelee edelleen luoteista kohti Roueniin ja Le Havreen.
Ensimäisinä pistävät Parisissa silmäämme bulevardit: leveät, muhkeat
kadut, joille on istutettu tuuheita puita lehtokujiksi suurten
palatsimaisten rakennusten, teatterien, kahvilain ja myymäläin
muodostamain rivien väliin. Vanhimmat, varsinaiset bulevardit olivat
aikoinaan linnotusmuureja, jotka torneilla varustettuina saarsivat
kaupunkia. Bulevard merkitseekin paalutusta. Ludvig XIII, joka kaunisti
ja laajensi Parisia, revitytti paalutukset ja rakennutti niiden sijalle
ensimäiset bulevardit. Ne ovat Seinen pohjoisrannalla ja kulkevat
yhtämittaisena jonona, vaikka niillä on oma nimensä kullakin:
Madeleine, Capucines, Italien ja Montmartre. Tämä bulevardijakso on
Parisin viehättävimpiä. Siellä vilisee suunnaton paljous automobileja,
raitiovaunuja, vuokra-ajurien ja yksityisiä ajopelejä sekä loppumaton
tulva kävelijöitä. Näkeepä iltaisin keskellä tungosta ilomielisten
ihmisten tanssivankin katukäytävillä parittain soitannon säestyksellä.
Myöhempinä aikoina tehtiin bulevardeja sinnekin, missä ei ollut mitään
varustuksia. Ludvig XIV:n ja hänen jälkeistensä hallitsijain aikana
kasvoi Parisi ja sai yhä lisääntyvää loistoa ja suuruutta. Parisi oli
myös suuren vallankumouksen ja sen kamaluuksien pesäpaikka. Napoleonin
päivinä tuli kaupungista sen ajan mahtavimman valtakunnan keskus. Ja
Napoleonin kukistuessa vallottivat Ranskan viholliset kahdesti Parisin.
Napoleon III:n aikana kaunisteltiin ja järjesteltiin kaupunkia
innokkaammin kuin koskaan ennen. V. 1871 vallottivat preussilaiset
Parisin. Kommuunin kapinaliitto piti kaupunkia hallussaan
samana vuonna, ja raaka roskaväki teki tuhojaan monissa sen
kallisarvoisimmissa palatseissa ja museoissa, tärvellen niinikään
muistomerkkejä. Silloin syöstiin nurin ihana Vendôme-kolonnikin, joka
oli pystytetty Napoleonin voittojen muistoksi, mutta toiset kädet
kohottivat sen sitte jälleen paikoilleen.
Sittemmin on Parisi säästynyt hävittäviltä onnettomuuksilta. Mutta
vilkasta on yhäti toiminta tässä kaupungissa, missä milloin
kuninkaalla, milloin keisarilla, milloin taas tasavallalla on
hallitussijansa ja missä ministerit eivät koskaan ole pitkäaikaisia.
Parisista tulevat sivistyneen maailman suuret yllätykset, ja kaikki
kansat seuraavat jännitetyn uteliaina jokapäiväisiä kuulumisia Seinen
kaupungista.
Tehkäämme pikimältään kävely Parisin läpi. Me valitsemme Seinen
pohjoisrannan ja kuljemme kaakkoisesta luoteiseen ilmansuuntaan.
Alotamme tarkastelumme Bastilji-torilta, missä aikoinaan Bastiljin
linnotus ja vankila sijaitsivat. Suuren vallankumouksen alussa, heinäk.
14. p:nä 1789, vallotettiin Bastilji rynnäköllä ja hävitettiin, ja
siitä asti on se päivä ollut ranskalaisten suurin kansallispäivä.
Keskellä toria kohoaa Heinäkuu-kolonni, jonka harjalta avautuu mitä
vaihtelevin näköala yli koko laajan kaupungin.
Nyt seuraamme Rivoli-katua, joka on Parisin isoimpia ja kauneimpia.
Vasemmallamme on Hôtel de Ville, kaupungintalo, suuremmoinen palatsi,
jossa kaupunginvaltuusmiehet kokoontuvat; loistavia juhlia pannaan
toimeen sen uhkeissa saleissa, ja sen lehtereitä koristavat kuuluisain
mestarien taulut.
Samalla puolella ihailemme edempänä kaupungin isointa yleistä
rakennusta, Louvre-palatsia. Sen sisällön tutkiminen vaatii kuukausia
ja vuosia, kuten Brittiläisen museonkin. Sinne on kerätty suunnattomia
kokoelmia, ei ainoastaan Aasian ja Europan muinaisten suurten
valtakuntain taide-esineitä ja muistomerkkejä, vaan myöskin paljon
parahinta, mitä europalaiset kuvanveistäjät ja maalarit ovat kaikkina
aikakausina saaneet luoduksi.
Me pitkitämme kulkuamme luoteista kohti Tuileriain ylellisten
puutarhain halki ja pysähdymme hetkeksi Place de la Concordelle,
Sovinnon aukiolle, nauttimaan joka taholle avautuvista viehättävistä
näköaloista: näemme virran laitureineen ja siltoineen, puistoja ja
lehtokujia, valtaisia ja hienon taiteellisesti somisteltuja
rakennuksia, mainehikkaiden muistomerkkien koristamia loppumattomia
aukioita ja ainaisena edes takaisin liehuvana tulvana elämänhaluisia
parisilaisia ja parisittaria viimeisen muodin mukaan puettuina ja
päässä yksitason kokoiset hatut.
Niin, loppumaton jakso puutarhoja, aukioita, puistoja ja toreja
levittäytyy yhtämittaisena sarjana tässä osassa Parisia. Sovinnon
aukiolta suuntaamme kulkumme Elyseiläisille kentille (Champs
Élysées'ille), mahtavaan puistoryhmään. Iltaisin kaikki nämä puistot ja
aukiot ja kadut säteilevät mitä kirkkaimmassa sähkövalaistuksessa, ja
silloinkin tenhoo mieltä näköala, katsoopa mille taholle hyvänsä.
Puiston pohjoispuolella asuu tasavallan presidentti Elysée-palatsissa.
Jos nyt etenemme pitkin leveätä, moninkertaisilla lehtokujilla
somistettua katua luoteiseen päin, saavumme Tähtitorille (Place de
l'Étoile), jonka pyörylään johtaa kaksitoista valtaväylää. Yksi niistä,
Elyseiläisten kenttien jatko, on saanut nimensä Napoleonin suuresta
armeijasta, ja se päättyy valtaiseen Boulogne-metsään. Ja keskelle
Tähtitoria on rakennettu muhkea viisikymmentä metriä korkea voittokaari
Napoleonin kunniaksi. Sen laelta hallitsee katse kaikkia kahtatoista
valtaväylää, mutta häipyy etäisyyteen, missä avarat kadut soukkenevat
neulankärjiksi. Sekä jalankulkijat että ajoneuvot näyttävät pieniltä
muurahaisilta, jotka hyörivät edes takaisin kekonsa ympärillä.
Voittokaaren korkealta lavalta laskeuduttuamme seuraamme muutamaa
vilkasliikkeistä katua Jena-sillalle, ja sitä myöten astelemme Seinen
yli. Vastapäisellä rannalla kohottaa Eiffel-torni mahtavan äimänsä
kolmesataa metriä yläpuolelle Parisin. Tähän on meidän pysähdyttävä
toviksi. Eiffel-torni on korkein rakennus, mitä on milloinkaan
ihmiskäsin saatu aikaan, -- kaksin verroin korkeampi kuin Kölnin
tuomiokirkko tai Egyptin pyramideista valtaisin. Jo toisella siltamalla
olemme runsaasti sata metriä yläpuolella jättiläiskaupungin, mutta
Parisin ympäristön kunnaat rajottavat näköpiiriä. Kun nostolaitos on
kohottanut meidät kolmannelle siltamalle, olemme 276 metriä korkealla
maanpinnasta, ja nyt näemme syvyydessä allamme Seinen lukuisine
siltoineen ja kaupungin lukemattomine katuineen sekä sen 140 aukiota.
Ylimmälle ulokkeelle pääsee portaita myöten, ja kaikkein ylimpänä
tuikkii öisin majakka, joka näkyy yhdeksän penikulman päähän. Jos
ihmisellä huimaa helposti päätä, niin ei hänen ole hyvä antaa katseensa
lipua rintakaiteen yli tornin kohtisuoraa kuvetta pitkin neljään vinoon
rautapilariin asti, jotka tornia kannattavat -- vielä vähemmin silloin
kun käy kova tuuli ja koko torni huomattavasti huojuu edes takaisin
kuin heiluri. Ei tarvitse kohota ilmapallolla, nähdäkseen yläilmoista
Parisin -- Eiffel-tornin korkeudesta katsellen leviää kaupunki alla
kuin avattu kartta.
Onnellisesti tultuamme alas huimaavasta korkeudesta, missä
raikkaat tuulet pyyhkielevät yli Parisin lähdemme Mars-kentän yli
Invalidi-hotelliin. Entiseen aikaan saivat tässä valtaisessa
rakennuksessa vapaan asunnon monet tuhannet suurissa ranskalaisissa
armeijoissa runneltuneet. Nyt talletetaan sen suojamissa
sotahistoriallisia muistoja.
Invalidien kultahohtoisen, koko kaupungin yli näkyvän kupukaton alle
astuen pääsemme ympyriäiseen temppelisuojamaan, jonka keskessä on
niinikään ympyriäinen krypta, joitakuita metrejä syvä ja ylös holviin
päin avoin hautakomero. Sen permantoon on mosaikista sovitettu
mainehikkaat nimet Rivoli, Pyramidit, Marengo, Austerlitz, Jena,
Friedland, Wagram ja Moskova. Kaksitoista marmoripatsasta, jotka
esittävät kahtatoista voittoa, ja kuusikymmentä vallotettua lippua on
kunniavartiona sen valtaisen kiviarkun ympärillä, joka punaisesta
suomalaisesta porfyristä hakattuna sisältää Napoleonin tomun.
Pekingissä saamani ranskalainen ystävä on opastanut minut tänne.
Matkalla on sanatulva ehtymättömänä koskena ryöpynnyt hänen huuliltaan,
mutta Napoleonin hautakammioon tullessamme vaikenee hän sanattomaksi.
Täällä ei puhuta. Mitä syvin hiljaisuus ympäröitsee sen miehen
maallisia jäännöksiä, joka eläissään täytti maailman kanuunainsa
jyskeellä ja legionainsa paukkeella ja muutamien vuosien kuluessa
kerrassaan muutti Europan kartan. Hillittynä ja sinisenvaljuna kohtaa
kajastus hautakomeroa, missä punainen porfyri puhuu vastustamattomasta
voimasta ja valkoiset voitonjumalattaret ikäänkuin heijastavat menneitä
mainehikkaita aikoja.
Juhlallinen hiljaisuus, arvokas rakennustaiteen käyttö ja ylväs hämy
tenhoovat mielen. Tietämättään tulee kuunnelleeksi aseiden kalskeen ja
sotahuutojen kaikua. Sankari häämöttää edessämme satumaisen uransa eri
vaiheissa, maailman valtiaana, vankina pienellä Sant Helenan
basalttisaarella eteläisen Atlantin ulapalla...