Gora oivalsi, että hänen suhteessaan Sutšaritaan oli ollut jokin
määrä itsepetosta, ja päätti olla varovaisempi. Hänestä tuntui, että
totunnaisen tien noudattamisessa sattunut laiminlyönti oli johtunut
siitä voimakkaasta lumoutumisesta, joka oli saanut hänet unohtamaan
velvollisuutensa yhteiskuntaa kohtaan.
Aamuhartautensa päätettyään Gora lähti huoneeseensa ja tapasi siellä
odottamassa Pareš Babun. Hänet nähdessään Goraa yht'äkkiä värähdytti,
sillä hän tunsi pakostakin, että hänen suhteensa Pareš Babuun oli
erittäin läheinen.
Goran tervehdittyä Pareš Babu virkkoi: »Te olette varmaan kuullut
Binoin suunnitellusta avioliitosta.»
»Olen», myönsi Gora.
»Hän ei ole valmis menemään naimisiin brahmorituaalia noudattaen»,
lisäsi Pareš Babu.
»Siinä tapauksessa avioliitto olisi jätettävä sikseen», huomautti Gora.
»Meidän ei tarvitse kiistellä siitä seikasta», nauroi Pareš Babu.
»Kukaan seurakuntamme jäsen ei tule olemaan vihkimistilaisuudessa
läsnä, ja minä olen kuullut, ettei Binoin sukulaisistakaan kukaan
saavu. Tyttäreni taholta tulen ainoastaan minä, ja Binoin puolelta
otaksun tulevan vain teidän, ja niinpä olenkin tullut kanssanne
neuvottelemaan.»
»Minun kanssani ei auta siitä neuvotella!» huudahti Gora päätään
pudistaen. »Minä en halua olla sen asian kanssa minkäänlaisissa
tekemisissä.»
»Ettekö tosiaankaan?» kysyi Pareš Babu silmäillen Goraa ihmeissään.
Pareš Babun hämmästyksen havaitessaan Gora oli hetkisen häpeissään,
mutta juuri siitä syystä, että oli häpeissään, hän huudahti sitäkin
pontevammin: »Kuinka voisinkaan olla sen asian kanssa minkäänlaisissa
tekemisissä?»
»Minä tiedän, että olette hänen ystävänsä», huomautti Pareš Babu, »ja
sellaisina aikoina tarvitaan ystävää kipeimmin, eikö totta?»
»Totta kyllä, että olen hänen ystävänsä», vastasi Gora, »mutta se ei
suinkaan ole ainoa siteeni maailmassa eikä tärkeinkään!»
»Kuulkaahan, Gora», kysyi Pareš Babu, »onko teidän mielestänne Binoin
menettelyssä ilmennyt jotakin väärää tai uskonnonvastaista?»
»Uskonnolla on siinä suhteessa kaksi eri puolta», vastasi Gora. »Toinen
on iäinen, toinen maailmallinen. Kun uskonto ilmenee yhteiskunnan
lakeina, niin sitä ei voi laiminlyödä tuottamatta tuhoa yhteiskunnalle.»
»On olemassa lukemattomia lakeja», virkkoi Pareš Babu, »mutta onko
varmasti otaksuttava, että jokainen niistä on uskonnon ilmauksena?»
Pareš Babu kosketti sanoillaan sellaista kohtaa, että Goran mieli
siitä joutui kuohuntatilaan, ja sen tilan nojalla hän pääsi määrättyyn
ratkaisuun. Hän ei enää ollenkaan epäröinyt puhua aivan avoimesti
siitä, mitä hänellä oli sydämellään. Hänen puheensa pääasiallisena
sisältönä oli, että ellemme täydellisesti alistu tottelemaan
yhteiskuntaa noudattamalla sellaisia pidättäviä lakeja, niin asetamme
esteitä sen syvimmän tarkoituksen tielle, jota varten yhteiskunta on
olemassa; se tarkoitus näet on salattu, ja kuka hyvänsä ei kykene sitä
selvästi näkemään. Niinmuodoin täytyy olla meidän omasta harkinnastamme
riippumaton voima, jonka nojalla voimme ilmaista yhteiskuntaan
kohdistuvaa kunnioitustamme.
Pareš Babu kuunteli tarkkaavasti Goran esitystä loppuun asti, ja kun
Gora sitten vaikeni, hieman omaa uskaliaisuuttaan häveten, Pareš Babu
virkkoi: »Minä yhdyn pääasiallisesti teidän mielipiteisiinne. On kyllä
totta, että Jumalalla on jokaisessa eri yhteiskunnassa erikoinen
tehtävä suoritettavana ja ettei tuo tehtävä ole kaikille ilmiselvä.
Mutta ihmisen tehtävänä on pyrkiä sitä selvästi käsittämään eikä
suinkaan pitää elämänsä tärkeimpänä tarkoituksena totella sääntöjä,
ikäänkuin hän olisi yhtä tajuton kuin puun oksa.»
»Minun käsitykseni on se», selitti Gora, »että jos aluksi tottelemme
yhteiskuntaa joka suhteessa, niin sen todellista tarkoitusta koskeva
tietoisuutemme meille selviää! Jos taas vain kiistelemme siitä, niin
emme ainoastaan ole sille esteeksi, vaan käsitämme sen sitäpaitsi
väärin.»
»Totuus on todennettavissa ainoastaan vastustuksen ja esteiden
nojalla», huomautti Pareš Babu, »totuuden todentamista ei suinkaan ole
suorittanut kerta kaikkiaan jokin oppineiden henkilöiden ryhmä jonakin
menneenä aikana; totuus on löydettävä yhä uudelleen niiden iskujen ja
sen vastustuksen nojalla, jota se kohtaa kunkin ajan kansojen taholta.
Mutta olipa miten tahansa, minä en tahdo ryhtyä kiistelemään näistä
asioista. Minä kunnioitan yksilön vapautta, sillä yksilön vapauden
antamien iskujen nojalla me voimme saada varmasti selville, mikä on
ikuista totuutta, mikä ohimenevää luulottelua. Yhteiskunnan menestys
riippuu siitä, että tuon tiedämme tai ainakin pyrimme sen tietämään.»
Pareš Babun päätettyä lausumansa he molemmat nousivat, ja Pareš Babu
jatkoi: »Olin ajatellut, että minun pitäisi pysytellä hieman loitolla
vihkimistilaisuudesta Brahma Samadžin vuoksi ja että te Binoin ystävänä
saattaisitte asian tyydyttävään päätökseen. Sellaisissa tapauksissa
ystävä on edullisemmassa asemassa kuin sukulainen, koska häneen ei
kohdistu yhteisön taholta tuleva vastustus, mutta koska tekin pidätte
velvollisuutenanne jättää Binoin oman onnensa nojaan, niin minun täytyy
ottaa kantaakseni koko vastuu. Minun on järjestettävä koko asia yksin.»
Kuullessaan sanan »yksin» Gora ei tietänyt, kuinka yksin Pareš Babu
todellisuudessa oli. Bordašundari oli vastustavalla kannalla, hänen
omat tyttärensä eivät olleet tyytyväiset, ja Harimohinin moitetta
peläten hän ei ollut käynyt edes Sutšaritan luona neuvottelemassa
asiasta. Kaikki Brahma Samadžin jäsenet olivat hänelle vihoissaan, ja
Binoin setä oli hänelle kirjoittanut kaksi kirjettä syyttäen häntä mitä
karkeimmin sanoin nuoren pojan varkaaksi ja vilpilliseksi ja kehnoksi
neuvonantajaksi.
Poistuessaan Pareš Babu kohtasi ovella Abinašin ja pari kolme muuta
Goran puolueen jäsentä. Nähdessään Pareš Babun nuoret miehet alkoivat
laskea leikkiä ja nauraa hänelle, mutta Gora kääntyi närkästyneenä
heidän puoleensa ja huudahti: »Ellette kykene kunnioittamaan henkilöä,
joka kunnioitusta ansaitsee, voisitte ainakin pidättyä halpamaisesti
häntä ivailemasta.»
Gora huomasi kohta joutuneensa puolueasioittensa tavanomaisiin
kanaviin. Mutta kuinka inhoittavilta ne nyt hänestä tuntuivatkaan!
Kaikki näytti ylen mehuttomalta, merkityksettömältä. Mahdotonta oli
nimittää »työksi» niin elotonta asiaa. Pelkkä sellainen luennoiminen
ja kirjoitteleminen ja puolueen muodostaminen ei ollut todellista
työtä, vaan tuntui pikemmin tekevän työskentelemisen mahdottomuuden
sitäkin ilmeisemmäksi. Gora ei ollut tätä oivaltanut milloinkaan ennen
niin selvästi kuin nyt. Kaikki tuo ei enää vetänyt häntä ollenkaan
puoleensa, hän tarvitsi ehdottoman totuuden uomaa, jossa hänen
elämänsä, vasta hankittua voimaansa värähdellen, voisi esteettömästi
virrata.
Sillävälin jatkuivat Goran katumusmenojen järjestämistä koskevat
valmistelut, ja ne herättivät Gorassa jonkin verran innostusta.
Tämän seremonian tarkoituksena oli puhdistaa hänet vankilaelämän
saastutuksesta ja tehdä hänet muutenkin jälleen joka suhteessa
puhtaaksi, jotta hän voisi käytellä ikäänkuin uutta ruumista siinä
työssä, johon tahtoi käydä käsiksi tämän toisen syntymänsä jälkeen.
Asianomainen lupa oli hankittu ja päivä oli määrätty — oli varauduttu
kutsumaan erinäisiä tunnettuja idän ja lännen oppineita, Goran
puolueeseen kuuluvat varakkaammat jäsenet olivat keränneet rahoja
kulunkeja varten, ja kaikki olivat sitä mieltä, että vihdoinkin oli
tapahtuva suuri työ heidän maassaan. Abinaš neuvotteli salaa oman
piirinsä jäsenten kanssa siitä, oliko mahdollista saada oppineet
myöntämään Goralle nimi »Hindulaisen uskonnon valo», jos uhrattiin
heille kaikki tavanomaiset kukkaset, sandelitahtaat, riisijyvät
ja pyhät yrtit. Sanskritlauselmia piti painottaman kultakirjaimin
pergamenttiin, johon kaikkien bramaanioppineiden oli määrä
kirjoittaa nimensä ja joka oli ojennettava Goralle sandelipuiseen
lippaaseen suljettuna. Senjälkeen oli vanhin ja kunnianarvoisin
ja oppinein henkilö antava hänelle hienon painoksen Max Müllerin
Rig-Veda-julkaisua, mitä upeimpiin nahkakansiin sidottuna, itsensä
Intian siunausten merkiksi. Siten tulisi kauniilla tavalla
ilmaistuksi kunnioitus Goralle, joka oli hindulaisuuden nykyisenä
rappeutumiskautena tehnyt erittäin paljon veda-uskonnon ikivanhojen
muotojen säilyttämiseksi.
Siten keskusteltiin joka päivä Goran puolueen jäsenten keskuudessa
siitä, miten suunniteltu seremonia voitaisiin muodostaa mahdollisimman
tuottoisaksi ja mieluisaksi kaikille asianosaisille.