VIIDESKUUDETTA LUKU.

Pareš Babu sanoi: »Binoi, minä toivon, ettette tee mitään uhkarohkeata

vain siitä syystä, että haluatte pelastaa Lolitan pulasta. Meidän

yhteisössämme vallitseva kiihtymys ei suuria merkitse — se mikä nyt

heidän mieliänsä kuohuttaa, unohtuu muutamassa päivässä.»

Binoista tuntui siltä, että Lolita oli terästänyt häntä tekemään

velvollisuutensa. Hän tiesi, että sellainen liitto olisi yhteiskunnan

kannalta hankala, ja sitäpaitsi, että oli otettava huomioon Goran

suuttuminen — mutta velvollisuuden kutsuessa hän oli kokenut karkoittaa

kaikki nuo epämieluisat ajatukset. Kun nyt Pareš Babu kehoitti

kerrassaan jättämään velvollisuuteen vetoamisen huomiotta, tunsi Binoi

itsensä sitäkin haluttomammaksi kääntymään takaisin. Hän virkkoi:

»Minä en kykene milloinkaan korvaamaan kaikkea sitä ystävyyttä, jota

olette minulle osoittaneet, ja minusta tuntuu sietämättömältä ajatella,

että olen aiheuttanut teidän perheessänne vähintäkään onnettomuutta

yhden ainoankaan päivän aikana.»

»Binoi, te ette täysin noudata minun ajatustani», virkkoi Pareš Babu.

»Minua ilahduttaa, että osoitatte meille sellaista huomaavaisuutta,

mutta kun tarjoudutte naimaan tyttäreni siten osoittaaksenne

kunnioitustanne, ette osoita suurtakaan huomaavaisuutta tyttäreni

tunteille. Sen vuoksi minä teille huomautin, ettei tämä vaikeus

suinkaan ole luonteeltaan niin vakava, että teidän tarvitsee tarjoutua

pienimpäänkään uhrautumiseen.»

Nyt Binoi oli joka tapauksessa vapaa kaikesta

vastuunalaisuudentunnosta, mutta hänen mielensä ei kiitänyt esteetöntä

vapauden tietä aivan yhtä innokkaasti kuin kohoo ilmoille häkistään

päästetty lintu. Nytkään hän ei näyttänyt tahtovan liikahtaa, vaikka

se pidättyväisyyden pato, jota hän oli pitkät ajat rakentanut

velvollisuudentunnon nojalla, oli havaittu tarpeettomaksi. Siinä,

missä hän vielä äsken oli astunut jokaisen askelen peläten ja vapisten

ja alinomaa peräytyen, hän nyt vallitsi koko aluetta ja havaitsi

olevan vaikeata peräytyä. Siinä kohdassa, johon hänen velvollisuutensa

oli hänet kädestä pitäen taluttanut nyt sanoen: »Nyt voit palata,

veikkoseni, sinun ei tarvitse lähteä kauemmaksi», hänen sydämensä

sanoi: »Sinä voit peräytyä, jos tahdot, mutta minä jään tänne.»

Nyt, kun Pareš Babu ei virkkanut asiasta enempää, Binoi sanoi: »Teidän

ei pidä ajatella, että minä aioin tehdä jotakin vaikeata velvollisuuden

vaatimuksesta. Jos vain suostutte, niin minulle ei tuota mikään

suurempaa iloa kuin sellainen hyvä onni — minä vain pelkäsin, että —»

»Teillä ei ole minkäänlaista pelon syytä», keskeytti Pareš Babu

hetkeäkään epäröimättä. Hänen totuudenrakkautensa sai hänet suoraan

tunnustamaan: »Minä olen kuullut Sutšaritalta, ettei Lolita ole teille

ynseä.»

Binoin sydämessä läikähti ilo, kun hän kuuli Sutšaritan saaneen tietoa

Lolitan sielun syvimmästä salaisuudesta. Hän ihmetteli, milloin ja

miten asiasta oli puhuttu. Väkevä ja salaperäinen riemu värähdytteli

hänen mieltänsä, kun hän ajatteli olleensa noiden kahden ystävyksen

keskustelun esineenä. Hän sanoi heti:

»Jos pidätte minua hänen arvoisenaan, niin minä puolestani en voi

kuvitella itselleni mitään suurempaa onnea.»

»Odottakaahan hieman», sanoi Pareš Babu. »Minä menen yläkertaan

puhuttelemaan vaimoani». Pareš Babun tiedustellessa Bordašundarin

mielipidettä viimeksimainittu vaatieli: »Binoin tulee liittyä Brahma

Samadžiin.»

»Se on selvää sanomattakin», vastasi Pareš Babu

»Meidän täytyy saada se asia ensin päätökseen» sanoi Bordasundan.

»Lähetä siis hakemaan Binoita.»

»Meidän on siis määrättävä päivä juhlallista seurakuntaan ottamista

varten», virkkoi Bordašundari enemmittä esipuheitta, kun Binoi oli

saapunut.

»Onko seurakuntaan ottaminen ihan välttämätöntä?» kysyi Binoi epäröiden.

»Ihan välttämätöntä, epäilemättä!» huudahti Bordašundari. »Mitä

arvelettekaan? Kuinka voisitte muuten liittyä avioliiton nojalla

brahmoperheeseen?»

Binoi seisoi allapäin mitään vastaamatta. Näytti siis siltä, että Pareš

Babu, kuullessaan hänen haluavan mennä naimisiin hänen tyttärensä

kanssa, oli pitänyt varmana, että hän tietenkin liittyy Brahma

Samadžiin.

»Minä kunnioitan erinomaisesti Brahma Samadžia», sopersi Binoi, »ja

tähän saakka ei käytökseni ole millään tavalla ollut ristiriidassa sen

opetusten, kanssa. Mutta onko ihan välttämätöntä että tulen jäseneksi?»

»Jos mielipiteenne kerran ovat sopusoinnussa meidän mielipiteittemme

kanssa, niin mitä haittaa vaikka liityttekin jäseneksi?» kysyi

Bordašundari.

»Minun on mahdoton sanoa, ettei hindulainen yhteiskunta merkitse

minulle mitään», selitti Binoi.

»Siinä tapauksessa olette menetellyt väärin ollenkaan tätä kysymystä

herättäessänne», valitti Bordašundari. »Oletteko ilmaissut halunne

mennä naimisiin tyttäremme kanssa ainoastaan siitä syystä, että meitä

säälitte tai tahdotte tehdä meille hyvää?»

Tuo oli Binoille kova isku, sillä hän huomasi, että hänen kosintansa

tosiaankin näytti loukkaukselta.

Vuotta aikaisemmin oli annettu uusi siviiliavioliittoa koskeva laki, ja

siihen aikaan Binoi ja Gora olivat kirjoittaneet erittäin voimallisesti

sitä vastaan sanomalehdissä. Siitä syystä Binoin oli nyt vaikea

selittää, ettei hän ollut hindu, ja mennä siviiliavioliittoon.

Hän huomasi nyt, ettei voinut toivoa Pareš Babun suostuvan

suunniteltuun avioliittoon, jos hän, Binoi, pysyi hindulaisena.

Niinpä hän nyt huokasi, nousi, kumarsi kummallekin ja virkkoi

puolustellen: »Suvaitkaa antaa minulle anteeksi; en sano enää

mitään, jottei syyllisyyteni vielä lisääntyisi.» Sitten hän poistui

huoneesta. Mennessään alakertaan hän näki Lolitan istuvan yksin pienen

pöydän ääressä kuistikon kulmauksessa kirjeitä kirjoittaen. Askelia

kuullessaan Lolita loi katseensa ylös ja silmäili Binoita tuokion ajan

levottomin ilmein. Lolita tunsi Binoin jo pitkät ajat — hän oli usein

silmäillyt hänen kasvojansa, mutta nyt katse tuntui ilmaisevan jotakin

syvää salaisuutta. Lolitan ajatusten salaisuuden, jonka vain Sutšarita

tunsi, kertoivat nyt Binoille tummien ripsien varjot, ja hellä katse

oli kuin pilvi, jossa piilee tulevan sateen viileys. Se katse, jonka

Binoi vuorostaan ohimennen häneen loi, herätti hänen sydämessään

äkillisen tuskaisen tunnon. Binoi ei virkkanut sanaakaan, kumarsi

Lolitalle ja asteli portaita alas.

Gora II · 第 20 / 46 题