»Ei», oli Anandamoji vastannut hetkisen vaiettuaan, »tässä asiassa ei
voida käyttää pakotusta».
Mutta Sutšarita ei ollut myöntynyt siihen, mitä Anandamoji oli sanonut,
ja kun hän ei mitään vastannut, Anandamoji käsitti, ettei Sutšaritan
mieli ollut vielä asiaan taipunut.
Anandamoji mietti: »Minä kykenin murtamaan yhteisöni perintätavat
ainoastaan Goraan kohdistuvan kiintymykseni nojalla. Mutta eikö
Sutšaritan sydän ole kiintynyt Goraan? Jos olisi ollut niin laita, hän
ei varmaankaan olisi pitänyt tuollaista joutavaa asiaa niin tärkeänä.»
Anandamoji tunsi mielensä hieman masentuneeksi. Goran
vapaaksipääsemiseen oli ainoastaan pari kolme päivää, ja Anandamoji
oli ajatellut, että häntä odotti olopiiri, josta hän voi löytää
onnensa. Hän tunsi, että nyt oli aika saada Gora kiintymään, koska
muuten ei käynyt arvaaminen, millaisiin vaikeuksiin hän saattoi joutua.
Mutta Goran omakseen voittaminen ja omanansa säilyttäminen ei ollut
tavallisen tytön asia. Toisaalta olisi ollut väärin antaa hänelle
puolisoksi jonkin hinduperheen tytär — siitä syystä Anandamoji oli
hylännyt useita naimaikäisten tyttärien vanhempien tekemiä tarjouksia.
Goralla oli tapana sanoa, ettei hän mene milloinkaan naimisiin, ja
ihmiset olivat ihmetelleet, ettei Anandamoji hänen äitinään ollut
vastustanut sellaista päätöstä. Huomatessaan sitten taipumisen merkkejä
Anandamoji oli ollut kovin iloissaan, ja Sutšaritan äänetön vastustus
oli niinmuodoin hänelle ankara isku. Mutta Anandamoji ei niinkään
helposti aiheestaan luopunut. Hän sanoi itsekseen: »Hyvä, odotetaan,
niin saadaan nähdä.»