Neljä päivää myöhemmin Haran Babu tuli Bordašundarin luo, kirje
kädessään. Hän oli jo luopunut kaikista toiveistaan päästä vaikuttamaan
Pareš Babuun.
Ojentaessaan kirjettä Bordašundarille Haran Babu huomautti: »Minä
olen kokenut alun pitäen kehoittaa teitä olemaan varovainen! Teitä ei
miellyttänyt sellainen menettelyni. Nyt voitte tästä kirjeestä nähdä,
kuinka pitkälle asiat ovat kehittyneet näkymön takana.» Hän ojensi sen
kirjeen, jonka Lolita oli kirjoittanut vastaukseksi ystävättärelleen
Šailabalalle.
Luettuaan kirjeen Bordašundari huudahti: »Sanokaahan, kuinka olisin
voinut tämän aavistaa! En olisi voinut untakaan nähdä tällaisesta
tapauksesta. Mutta minä vakuutan, ettei siitä sovi syyttää minua. Te
olette olleet kaikki yhdessä juonessa ja olette saaneet Sutšaritan
pään ihan pyörälle alinomaa kuorossa hänen hyvyyttänsä ylistäen — koko
Brahma Samadžissa muka ei ollut häneen verrattavaa tyttöä — nyt on
teidän asianne ehkäistä tuon ihannoimanne brahmotytön tekosia. Minun
mieheni se toi Binoi ja Gour Babut taloomme, ja vaikka tein parastani
johtaakseni Binoin meidän ajatuskannallemme, asiasta ei kuitenkaan
syntynyt mitään, kun sattui taloomme tulemaan, ties mistä, tuo »täti»,
alettiin palvella jumalankuvia, ja Binoi joutui niin piloille, että hän
nyt karkaa pois nähdessään minut. Sutšarita on kaikkien tapahtuvien
ikävyyksien syynä. Minä tiesin aina, millainen tyttö Sutšarita oli —
mutta en milloinkaan ilmaissut ajatuksiani; kasvatin hänet tosiaankin
niin, ettei kukaan ihminen voinut pitää häntä muuna kuin omana
lapsenani. Ja tässä on nyt koko palkkani! Suotta te minulle tämän
kirjeen näytitte — teidän tulee nyt tehdä mitä parhaaksi näette!»
Haran Babu lausui julki jalomielisen valittelunsa ja tunnusti aivan
vilpittömästi, että oli eräänä aikana ymmärtänyt Bordašundarin aivan
väärin. Vihdoin kutsuttiin Pareš Babu.
»Katsohan tätä!» huudahti Bordašundari heittäen kirjeen pöydälle hänen
eteensä.
Pareš Babu luki kirjeen tarkkaavasti kahteen kertaan, katsahti
puolisoonsa ja virkkoi: »Niin, entä sitten?»
»Entä sitten! Tosiaankin!» toisti Bordašundari vihaisesti. »Mitä
vielä tahdot? Mitä todistusta sinulta vielä puuttuu? Sinä olet
sallinut epäjumalia palveltavan, kastisääntöjä noudatettavan, sanalla
sanoen mitä tahansa. Yhtä vain puuttuu: että naitat erään tyttäresi
hinduperheeseen! Senjälkeen sinä luultavasti alat katua ja liityt
itsekin hindulaiseen yhteisöön — mutta minä sanon sinulle —»
»Sinun ei tarvitse sanoa minulle mitään», virkkoi Pareš Babu
naurahtaen. »Minulle sanomisen aika ei ole vielä tullut. Kysymys on,
minkätähden te kaikki olette päättäneet, että Lolita aikoo mennä
hinduperheen jäseneksi. Tässä kirjeessä ei ole mitään sellaista, ei
ainakaan mikäli minä voin nähdä.»
»Minä en ole toistaiseksi kyennyt mitenkään keksimään, mikä voi avata
sinun silmäsi», huudahti Bordašundari kärsimättömästi. »Ellet olisi
ollut ihan sokea alusta alkaen, ei kaikkea tätä olisi milloinkaan
tapahtunut. Sanohan minulle, voiko kukaan kirjoittaa selvemmin kuin
tämä kirje on kirjoitettu?»
»Olisi kenties syytä», huomautti Haran Babu, »kysyä Lolitalta
itseltään, mitä hän on tällä kirjeellä tarkoittanut. Minä voin ottaa
asian tiedustellakseni, jos saan luvan.»
Mutta ennenkuin mitään enempää ehdittiin sanoa, Lolita itse syöksyi
huoneeseen kuin rajuilma sanoen: »Katsohan tätä, isä! Meidän Brahma
Samadžimme jäsenet lähettelevät tällaisia nimettömiä kirjeitä!»
Pareš Babu luki Lolitan hänelle ojentaman kirjeen ja huomasi sen
olevan täynnä erilaisia herjauksia ja neuvoja, joita kirjoittaja
katsoi sopivaksi singota Lolitaa vastaan pitäen varmana, että Binoin
ja Lolitan avioliitto oli salaa päätetty. Sitäpaitsi kirjoittaja
vihjaili Binoin huonoihin vaikuttimiin ja sanoi hänen pian kyllästyvän
brahmovaimoonsa, hylkäävän hänet ja valitsevan itselleen jälleen vaimon
jostakin hinduperheestä.
Haran Babu otti kirjeen Pareš Babulta, luki sen ja kääntyi sanomaan
Lolitalle: »Lolita, tämä kirje on teitä suututtanut, mutta eikö ole oma
syynne, että sellaiset kirjeet ovat mahdolliset? Sanokaahan, kuinka
itse voitte kirjoittaa tuollaisen kirjeen, joka on omaa käsialaanne!»
»Šaila siis on vaihtanut minua koskevia kirjeitä teidän kanssanne, eikö
totta?» kysyi Lolita ohimenevän hämmästyksen jälkeen.
Haran Babu ei vastannut suoraan, vaan sanoi: »Hänen velvollisuutensa
Brahma Samadžia kohtaan velvoitti häntä lähettämään kirjeen minulle.»
»Sanokaa minulle kerta kaikkiaan, mitä Brahma Samadž tahtoo sanoa»,
virkkoi Lolita seisten jäykkänä hänen edessään.
»Tätä Brahma Samadžin keskuudessa kiertelevää huhua», selitti Haran
Babu, »joka koskee teitä ja Binoi Babua, minä puolestani en usko, mutta
tekisi mieleni kuulla kielto omasta suustanne».
Lolita vastasi hänelle säihkyvin silmin, vapisevat kädet
tuolinselustalla. Hän sanoi: »Sanokaa minulle, minkätähden pidätte sitä
mahdottomana uskoa?»
»Lolita», virkkoi Pareš Babu laskien kätensä hänen olkapäälleen, »sinä
olet nyt liian kiihtynyt puhuaksesi asiasta; voit puhua siitä minulle
myöhemmin. Jätetään asia nyt sikseen.»
»Älkää yrittäkö, Pareš Babu, asiaa vaientaa nyt, kun olemme alkaneet
sitä käsitellä!» virkkoi Haran Babu.
Tuo huomautus suututti Lolitaa sitäkin enemmän, ja hän huudahti:
»Tosiaankin, isä vaientamaan! Isä ei ole teidänlaisenne, hän ei pelkää
totuutta — muistakaa minun sanoneen, että hän tietää totuuden olevan
teidän Brahma Samadžiannekin korkeamman! Minä voin vakuuttaa teille,
etten pidä ollenkaan vääränä enkä mahdottomana mennä naimisiin Binoin
kanssa!»
»Onko hän siis päättänyt liittyä Brahma-uskontoon?» kysyi Haran Babu.
»Mitään ei ole päätetty», virkkoi Lolita, »ja mitäpä syytä hänellä
olisi kääntyä brahmoksi?»
Tähän asti Bordašundari oli ollut vaiti — hän oli toivonut Haran
Babun pääsevän tänään voitolle ja Pareš Babun joutuvan tunnustamaan
erehdyksensä ja osoittamaan katumusta. Mutta hän ei voinutkaan enää
itseänsä hillitä, vaan puuttui puheeseen sanoen: »Oletko mieletön,
Lolita? Mitä sanotkaan?»
»En, äiti», vastasi Lolita, »minä en ole mieletön — olen sanani
hyvin harkinnut! Minä en suostu olemaan joka puolelta ahdistettuna —
olen päättänyt vapautua Haran Babun seurakunnasta ja kaikista hänen
kaltaisistaan!»
»Taidatte nimittää hillittömyyttä vapaudeksi!» virkkoi Haran Babu
pilkallisesti.
»En», vastasi Lolita, »minä tarkoitan vapaudella sitä, etten ole
vääryyden orjuuttamana enkä halpamaisuuden hyökkäysten esineenä.
Miksi tuleekaan Brahma Samadž puuttumaan asiaan ja kohottamaan
esteitä tielleni siinä, missä en huomaa mitään väärää enkä uskontoani
vastustavaa?»
Haran Babu kääntyi julkean näköisenä Pareš Babun puoleen lausuen:
»Siinä sen nyt näette, Pareš Babu! Minä olen kaiken aikaa tietänyt,
että asia vihdoin johtaisi johonkin tällaiseen! Minä varoittelin teitä
parhaani mukaan, mutta turhaan!»
»Kuulkaahan, Panu Babu», virkkoi Lolita. »Minä varoitan teitä: älkää
luulotelko voivanne jakaa neuvojanne ihmisille, jotka ovat joka
suhteessa verrattomasti teitä parempia.» Sen sanottuaan hän tuiskahti
ulos huoneesta.
»Onpa tämä menoa!» huudahti Bordašundari. »Nyt on ajateltava, mitä
tulee tehdä!»
»Meidän tulee tehdä velvollisuutemme», virkkoi Pareš Babu, »mutta me
emme voi saada selkoa velvollisuudestamme tällaisessa rauhattomassa
olossa. Suonette minulle anteeksi, mutta minä en voi nyt keskustella
tästä asiasta, tahdon jäädä hetkiseksi yksin.»