Stahlit seurustelivat edelleen vieraina laivanvarustaja Ornen talossa.
Tämä koskee kuitenkin etupäässä Carstenia. Sillä Aada liittyi yhä
enemmän rouva Lydersiin. Carsten meni silloin useimmiten yksin
Orneille. Joko hän istui heidän kodissaan, tai meni kävelylle heidän
kanssaan. Hänet nähtiin kahdenkesken rouva Ornen seurassa, mutta hyvin
harvoin. Paljoa useammin nähtiin hänet yksin Balduin Ornen seurassa.
Usein he molemmat kävivät yhdessä metsällä ja tulivat kotia metsälaukku
täynnä rastaita, joita oli viljalti puissa ulkopuolella kaupunkia.
Silloin tällöin he olivat yötä jossakin talonpoikaistalossa maalla.
Näiden molempien miesten ystävyys oli omansa herättämään ihmettelyä;
sillä pohjaltaan he soveltuivat varsin vähän yhteen. Eivätpä he edes
voineet jutella keskenään, kuten ystävillä on tapana. Useimmiten oli
heidän välillään vallan äänetöntä. Sitten toinen vaivaloisesti ryhtyi
keskusteluun, ja toinen iski siihen kiinni ja pani parastaan. Mutta
ei auttanut, vaikka molemmat kuinkakin olisivat ponnistelleet. Kotvan
kuluttua he olivat vaiti taas.
Carsten Stahlilla oli muuten jonkunmoinen vaikutusvalta Balduin Orneen.
Kun hän jotain ehdoitti, Orne aina myöntyi, silloinkin, kun ensin itse
oli ehdoittanut jotain muuta.
Mutta kun Carstenin ystävät näkivät hänen ja Balduin Ornen tulevan
katua pitkin tai maantiellä, toisen vaaleaverisenä, huolellisesti
puettuna, toisen laihana ja pakollisena, silmissään, nenässään ja
viiksissään jotain, mikä johdatti mieleen tähystelevän kotkan — niin
ystävät tervehtivät Carstenia naurunvälke katseessa, ja hän vastasi
heille omituisesti hymyillen.
Ei kestänyt varsin kauan, ennenkuin alettiin mutista muutamia sanoja
luutnantti Stahlista ja rouva Ornesta. Ilkeät kielet kertoivat, että he
olivat olleet yhdessä uimassa, kaukana merellä, missä saattoivat olla
kahdenkesken kuin huoneessa, missä voivat nähdä jokaisen, joka lähestyi
aina peninkulman päästä. Olipa heidät molemmat niinikään tavattu
kahdenkesken kävelemässä metsässä ulkopuolella kaupunkia.
Kun hyvät kielet huomauttivat, että Carsten oli itse Ornen hyvä
ystävä... että hän paljoa useammin käveli miehen kuin vaimon kanssa,
niin jatkoivat ilkeät kielet: juuri se oli merkille pantavaa, että
hän käveli hänen miehensä kanssa. Luutnantti ei olisi ottanut
sellaista ikävyyttä niskoilleen, ellei senkautta olisi ollut jotain
voitettavissa... ei, juuri tuo ystävyys herätti epäluuloa... mitä
ihmeessä oli luutnantti Stahlilla Ornen kanssa tekemistä?... Ei,
asianlaita oli se, että hän luuli peittävänsä aikeitaan olemalla muka
Ornen ystävä. Mutta hän erehtyi, siten hän vaan paljasti itsensä.
Carstenin ystävyys Ornen ja rouvan kanssa ei kuitenkaan ollut yleisenä
puheenaineena. Ainoastaan harvat siitä puhuivat, eivätkä nämäkään
rohjenneet sanoa mitään varmaa. Joka tapauksessa olivat molemmat, sekä
Carsten Stahl, että rouva Orne, jos heillä oli joku rakkaussuhde, hyvin
varovaiset ja viisaat.
Mutta yksi seikka oli aivan varma: sittenkuin Stahlin ystävyys oli
alkanut, ei laivanvarustaja Orne enää koskaan tehnyt kauppamatkoja.
Ne jätti hän liikeapulaisensa toimeksi. Ehkä hän lisäksi näytti
huonommalta ja rasittuneemmalta kuin muulloin.