MAURA. Nyt kaikki astiat ja kannut tupaan, Mariana, ja olven-ostajat
kaupungista käykööt sisään. (Menee huoneeseensa. Mariana kantelee
sisään olviastioita)
ARISTARKUS. Kakstoista tuntia, Tommi, kakstoista tuntia!
TOMMI. Oi ijankaikkisuus!
ARISTARKUS. Tulimmaista tuhatta! Kapinan nostan, kaupungin hajotan!
TOMMI. Ei, vaan tukeuta kapina sun ruumiissas, tai toisin sanoen,
leikkaa pois se jäsen, joka sinua pahentaa, se tahtoo sanoa, leikkaa
pois sun kurkkus, joka huutaa oltta, sanalla sanoen--nyt ei muuta kuin
mieheltä kurkku poikki! Ja siinäpä _summa summarum_ (Anton tulee) Me
olemme tuomitut, Anton.
ARISTARKUS. Kahdeksitoist tunniksi.
ANTON. Sen olen jo kuullut; mutta mennään maata ja koetetaan nukkua.--
Kas kas, sitä kapteenia!
ARISTARKUS. Istu ja pala!
TOMMI. Aukene, musta maa!
ANTON. Olkaat ärjymättä, veljeni, ja tulkaat maata. Kova on tuomiomme,
totisesti, mutta koetetaan nukkua. (Kaikki menevät huoneeseen
vasemmalla)