MAURA. Ei ei, herra kapteeni.
PATRIK. Jaa-ah, se muistakaat.--Huomenaamulla me murramme matkalle ylös
Schleusinkiä kohden. Kaikki täytyy olla kuin masiina.--Aristarkus, tule
tänne. (Aristarkus lähenee häntä) Eilen illalla annoin minä
helmikukkaroni leipojan piijalle. Noo, se on oma asiani. Mutta sinä
satuit näkemään. Noo, siitä en suurtakaan huoli. Mutta sinä satuit
näkemään. (Kiristää Aristarkusta kurkusta) Jumala sinua armahtakoon,
jos tästä asiasta sanaakaan hiiskut vanhimmalle sisarelleni, joka,
niinkuin tiedät, on minun emännöitsijäni.
ARISTARKUS. Hellittäkäät! Herra! (Erikseen) Onko mies mieletön?
PATRIK. Helmikukkaron annoin piijalle, mutta sanotaan, että se hukkui
veriselle tappotanterelle.
ARISTARKUS. Se tapahtui jo kaksi viikkoa sitten Nürnbergissä.
PATRIK. Häh! Nürnbergissä? Missä ollaan nyt sitten?
ARISTARKUS. Tuli ja leimaus! Schleusingenissä!
PATRIK. (Tuijottelee hetken ympärillensä) Mene nyt, ja--äänettä,
äänettä! (Aristarkus siirtyy hänestä) Niin; kaksitoista tuntia, pojat.
Ei auta.--Nyt lähen teistä, ja jos vielä kolmannen kerran olvi tässä
jonkun tempun tekee, niin ei tippaakaan ennenkuin ensimmäisessä
tappelossa voitamme; sillon juodaan kuin miehet; mutta jos tappelossa
alle käytte ja kiepasette häpeälliseen käpälämäkeen, niin ravistakaat
sitten kättä olven kanssa ijankaikkisiksi jäähyväisiks'. Ei pidä sen
kastaman kieltänne niinkauvan kuin minä elän ja olen päällysmiehenne.
Ei, vaan haastelettepa kerran keskenänne entisestä olvesta kuin
Mammut-eläimestä. (Käy poispäin, hoipertellen vähän, mutta kääntyy
äkisti takaisin) Te uupistentit! luuletteko, että tämä on mikään
olviretki? Ei suinkaan, vaan onpa kohta verta aina haaroja myöten.
TOMMI. Verta, että viisisyltänen hirsi keveästi kääntyä taitaa.
PATRIK. Mitä sanot?
TOMMI. Verta, että mastohirsi siinä taitaa leiskua kuin pieni kiiski
valtameressä.
PATRIK. Niin. Siis varustelkaat itseänne miehen innolla tähän suureen
kamppaukseen, kuin mies nyt kestäkäät tämä rangaistuksenne, ja
tietkäät, etten vihasta rangaise, vaan olenpa taasen teille yhtä
suosiollinen kuin ennenkin. Heh! minä olen kuin hellä äiti, joka
lastansa tahtoisi suutella yhtaikaa koska hän sitä vitsalla pieksee.
--Adjö! (Poistuu, vahtimiehet kyldrää, Patrik vastaa)
TOMMI. (Eriks.) »Aijöö, sano ämmä.» (Ääneensä) Mutta eläköön
kapteenimme! Hurraa!
SOTAMIEHET. Hurraa, hurraa!