PATRIK. (Toikan ääressä tyhjennettyänsä oltta) (Erikseen) Riivatut! Ei
saada heiltä unen rauhaa; ja täyttää sydämmeni näin. (Ääneensä) Enemmin
oltta, muija. (Erikseen, ja tyhjennettyänsä vielä yhden tuopin)
Riivatut! (Jättää äkisti tuopin ja kääntyy kiivaasti sotamiehiä kohden)
(Ääneensä) Muistakaat lupaukseni, te kirotut, muistakaat: jos kerran
vielä olvi leirissäni häiriön saattaa, niin kuluessa kahdentoist
tunnin, jaa puolen vuorokauden aikana ei kenkään teistä maistakoon tätä
juomaa, jos hän selkäänsä tahtoo armahtaa. Sen lupauksen tein, ja
tiedänpä nyt seistä sanassani. (Hiljainen myrinä sotamiesten joukossa)
Ei yhtään morinaa! Kahtenatoista tuntina, tästä vilauksesta luettu, ei
nielköön kurkkunne luskallistakaan oltta. Se on sanottu.
ARISTARKUS. Olkoot toki armollinen, kapteenimme.
PATRIK. Kaksitoista tuntia!--Tässä näitte, noissa kahdessa, surkeimmat
seuraukset olven ylenpalttisesta nautinnosta. Mutta tydytänpä tämän
ohranesteen tulvan minä, ja tahdon teitä totuttaa kaipauksen ja
itsekiellon herrauteen, joka sankareita kasvattaa. Jaa, niinkuin ennen
Moses santakorvessa valmisteli kansaansa valloittajaksi luvatun maan,
niinpä sepittelin minä teitä kunnian-sankareiksi Berlinin kaupungissa.
--Nyt alkaen, tuomitsen mä teidän kaksitoista tuntia neitseelliseen
puhtauteen, ja se, joka tämän määräykseni rikkoo, se rikkoo selkänsä.
(Hän tulee päihinsä) Ja kovin erehdytte, jos luulette mua taitavanne
pettää. Haa! enpä tarvitse yhtään todistajan silmää, mun katsantoni
huomaa kohta mitä tavaraa veressänne kiehuu, se katsanto, jonka säde
läpitunkee ohkasemman laudanki. Ettekö usko sitä?
TOMMI. Sen vahvasti uskomme, ja kohtapa hurraten saamme nähdä kuinka
Preussiläinen kaatuu lävistettynä katsantonne sädemiekalta.
PATRIK. Ai ai! Noh, olkoon menneeksi.--»Kuinka Preussiläinen kaatuu».
Sinä kanalja pojaksi! No noh, olkoon menneeksi tämä kerta vielä.--Mutta
minä teidät lääkitsen.
TOMMI. (Erikseen) Koska sitten käy sairas parantajana jos ei nyt?
PATRIK. Muistakaat tuomioni. Ja te, muori! (Paukuttaa kiivaasti
miekkaansa toikalla) Jos yhden ainoan pisaran heille valotatte, niin
toikkanne ja mökkinne kukistan ylösalas.
MAURA. Jumala siunakkoon minua! Kernaastihan tottelen teitä, kernaasti,
herrani. Heidän ei pidä saaman niin paljon kuin minun syntiseen
silmääni.