MAURA. Oi hirmuinen elämä!
MAX. Olkaat häntä tukistamatta, herra Aakusti Patrik.
PATRIK. Yksi sana vielä, Max, ja miekkani tukitsee sun kitas
ijankaikkisesti.
MAX. Olkaat häntä tukistamatta.
PATRIK. Haa!
FUCHS. Anna hänen tukistaa; hän syököön sen tukan, sen valkean tukan.
(Patrik käyskelee perillä edestakaisin vinhasti ja välillä lyöden
jalkaansa)
ANTON. Käykäät pois, mun rakkaat veljeni, minä rukoilen.
MAX. Sinusta olen aina pitänyt, sinusta ja Pikku-Hermannista. Olis
minulla tyttäriä, niin teidät kohta valitsisin vävykseni.
FUCHS. Olis minulla kaksi kaunista tytärtä! Saata vaunumme tänne,
Anton.
ANTON. Ei, veljeni, ei.
FUCHS. Sinä sydämmeni veli. Ah! olis minulla talo ja kaksi kaunista
tytärtä.
ANTON. Ei auttais sittenkään.
TOMMI. Ei vaihka lupaisit hänelle puolen taloas ja vanhimman tyttäres
vaimoksensa, kuin kuningas itäisellä maalla.
FUCHS. Ei kuningas, ei; kenraalikin piisaa, ja siinäkin on liiaksi.
Haa, ne kavaltavat vintiöt! Kohta tekemään meitä näin suuriksi ukoiksi!
TOMMI. Ja tee kohta tekemään pieniä-ukkoja, te hunsvotit! Mutta pois
nyt, muuton usutamme päällenne kaikki teidän pienet perkeleenne.
MAX. Katso itses, mies. Me olemme paastoneet kaksi vuorokautta, ja nyt
ovat enkelit meidät piirittäneet kuin sulttaanin henkivartijat. Tässä
seisomme kuin kaksi tulista muuria. Ken uskaltaa meitä lähestyä?
FUCHS. Ei kenkään ei kenkään. Ja mitä kuuluu siihen pieneen kansaan,
niin ovatpa meidät jo jättäneet; sen teit he tällä ijankaikkisella
hetkellä.
MAX. Minä tiedän jotain. Suotko sanasen kuiskaavani korvaas, veli
Tommi. (Erittäin Tommille) Katso, he meiltä kiepasit teille. Ho hoo,
mies, he jo parveilevat sun ympärilläs kuin pääskösliuta ympäri haukan.
No peijakas! jopa yksi heistä on ottanut kortteerinsa punertavalle
nenälleskin.
TOMMI. (Erittäin Maxille) Ihanata! Pääskönen on hauska korteerimies, ja
vedänpä tästälähin sieraimiini puhdasta terveyden ilmaa keskellä
höyryvää krouvii. Ihana asia!
PATRIK. Mitä kuiskasi mies? Mitä tietää hän? Tarkan sotaherran tulee
kaikkiaalta kiehtoa tietoja, ja narrit ja hullut ovat usein
ilmoittaneet tärkeimmät salaisuudet. Mitä tiesi hän kertoa?
TOMMI. Nyt en kernaasti tahtois...
PATRIK. Et tahtois? Sano paikalla.
TOMMI. (Eriks.) Jaa, mielinpä nyt ravita sun ämmäkkään uteliaisuutes.
(Ääneensä) Koko pikku-ukkoin liuta, niin lausui hän, on nyt ympäröinyt
herra kapteenin, ja yhden heistä sanoo hän jo rusottelevan itseänsä
teidän nenällännekin. Pyydän anteeksi; sillä niinpä kertoi Max.
Nokkaviisas historja. Jaa, nyt sano, että valehtelen, toverini,
puhuttuani ulos polttavan totuuden.
MAX. Kas kas tätä ihmissukua!
PATRIK. Jumalan tähden! saattakaat he silmistäni pois, muuton heidät
tempasen kappaleiksi kuin kiukkuinen sonnikoira. Jumalan tähden, sanon
minä.
ANTON. Nyt pojat, eteenpäin! Muuton vankkaa.
FUCHS. Mennään, Max, mennään.
MAX. Kyllä me menemme, kyllä kyllä.
FUCHS. Mennään yhdessä.