(Sama paikka kuin ensimmäisessä näytöksessä, ja sama kappaleen loppuun
asti. Timoteus ja Titus istuvat vielä vahteina, Maura toikan takana
lukien ja Mariana kutoen sukkaa.)
TIMOTEUS. Ja ette anna meille oltta, ryhevä muori?
MAURA. Ei ennen vahtituntinne päättymistä, ee-eh!
TIMOTEUS. Muorimme on kova, Titus.
TITUS. Koetetaan kärsiä, kumppanini. Eihän päivä niin pitkä, ettei yö
perässä.
TIMOTEUS. Pitkä on päivä olla eroitettuna sydämmensä parhaasta
ystävästä.
MAURA. Olvi sydämmes paras ystävä! No minun Jumalani, minun Jumalani!
TIMOTEUS. Paitsi yksi toinen, jonka kätkenyt olen sydämmeni
sisimmäiseen karsinaan.
MAURA JA MARIANA. (Molemmat erikseen) Se on minä!
TIMOTEUS. No, muori, päästäkäät vähän suljetusta kultahelmeilevästä
patamasta.
MAURA. Ee-eh!
TIMOTEUS. Haastel hänelle parhaaksemme, Mariana.
MARIANA. Sen tahdon tehdä.
TIMOTEUS. No, kuinka sanot?
MARIANA. Mun frouvani, heille elkäät antakaat tippaakaan; uskokaat
minua, se on heidän parhaaksensa.
MAURA. Haasteleepa tuokin kerran viisaasti.
TIMOTEUS. Te kaksi olette niinkuin vähän ystäviä nyt; mutta, ah Herra!
kuinka kauvan?
MARIANA. Herran avulla aina (hiljemmällä äänellä Timoteukselle) iltaan
asti, koska ämmä leipoo.
TIMOTEUS. Jos ei perkele tule väliin.