Skalden slutar med en önskan till fosterlandet.
Unestain havattuani,
Makoomasta noustuani,
Peätin muillen muistihiksi,
Itellein ihanteheksi
Matkani mainitteleita,
Käyttyäin kehoitteleita
Runoihin rupeamahan
Lauluillen laskentamahan,
Onnelaan osottamahan,
Runolasta ruikkaamahan. 10
Elä sure Suomi kulta
Valittele vanhojaisi,
Urojaisi uupuneita,
Manalahan männeheitä,
Voipaisi vähentyneitä,
Kansasta kavottuneita;
Ovat kaikki onnelassa,
Tallehella taivahassa,
Runsastuuvat Runolassa,
Laukoileevat Lauluilassa. 20
Elä sure Suomi rukka
Kiellettyä kieltähäisi,
Puhettaisi poljettua,
Sanojais solvattuneita;
Jos kieli kehnoitetahan,
Puheisi poljetetahan
Niinpä sanoi Väinämöinen:
Joski muuan muukalainen
Omistammekin olisi,
Joka sanat sorteloopi, 30
Veärin kieltä käyttelööpi,
Tuhneloopi turvallansa,
Märehtiipi tätä meillen,
Vielä laulajat Lapissa,
Karjalassa kanteleita,
Savossa runon sanoja!
Niinpä peätti Väinämöinen,
Vanha Laulaja vakuutti:
"Vielä kytööpi kipuna
Miehen monen mielehessä, 40
Vielä liikkuupi lihani
Monen poikaisten povessa,
Vielä vieryypi vereni
Suomalaisten suonihissa,
Karjalaisten kalvohissa,
Pohjolaisten pohkehissa."
Mitäs siitten suret Suomi,
Valittelet vanhempaini,
Moa katala kaivattelet,
Syntymäni surkuttelet? 50
Viel' on mieltä miehillämme,
Uhkeutta urhoillamme;
Vanhoilla varallisuutta
Nuoillen nuorillen hyväksi:
Nuorilla nöyrällisyyttä
Mieli vanhoillen varaksi.
Vielä siittenkin sanelen
Teillen nuorillen uroillen.
Suomen niemen sulhaisillen
Joill' on peässä miehen mieltä, 60
Luonto povessa urojen,
Rinnassa ripiäisyyttä,
Henkellistä hilpeyttä:
Sinkoilen sanankin teillen
Jotka varsin valmistaitten,
Aivootten, aiatteletten
Tänä kiesuksen kesänä,
Juhla vuonna julkisenna,
Tulla viisauen vihillen,
Peästetyiksi, peätetyiksi 70
Tietyriksi, taituriksi,
Ohvakoiksi oppioiksi,
Suomen moan suojellaksenne,
Tietomusten turvaksenne:
Sanon vielä viimmeisellen
Kansallen jo kasvavallen,
Nuoristollen nousevallen,
Joukoksi jo joutuvallen:
Teistä toivotaan toella
Puheisemme puoltajoita, 80
Kielen kulta käyttäjöitä,
Hyljätyn hyväiliöitä,
Armottoman auttajoita.
Suokoon teillen suuri Luoja,
Toata vanhin taivahinen,
Ylöllistä ymmärrystä,
Taijollista tarkoitusta;
Lainatkoon henkensä Herra,
Ikeä jatkakoon Jumala
Täksi työksi! Tarvitahan 90
Uutta mielen uskallusta,
Toista tointa, toivotusta,
Harjoitusta, hartausta,
Vakausta, valaistusta,
Soahakseen asiat aikaan,
Mänestymään mielestämme.
Työstä vielä teillen tuosta
Kostoksi on kohtavanna
Oma tunto turvaksenne,
Tyytyväisyys tykönänne, 100
Levollisuus lapsillenne,
Onnea omamme moamme,
Suomen kaiken suosioksi.
Siitten vielä teijät tuosta
Polvin päivin palvellahan,
Muistetaan, mainitetahan,
Kiitetään, kumarretahan.
Viimein majoihin manalan
Teijän lähtiissään lepohon
Taivalaiset taisteloovat, 110
Onnelaiset outteloovat
Soahaksensa teijät sinne
Sinne ikuisaan ilohon,
Kussa autuaat asuuvat,
Kuuluu kansan kuulluisammat.
Vielä teilläkin tiloa,
Runolassakin sioa
Teijan tuonnek tullaksenne,
Onnelassa ollaksenne;
Kussa runot ruukatahan, 120
Laulut laillen laitetahan,
Soitollen sovitetahan,
Kielihin kehoitetahan.
Siellä sarvet soitteloovat,
Siellä huilut huikaisoovat,
Käypi kaikku kanteleista,
Pillillä piiskuitetahan,
Torvella tojotetahan -- -- --
-- -- -- -- -- --
Niin nuo miehet miekkoisetkin 130
Jotka linnassa lihoovat,
Virkistyyvät viinan luonna,
Hyvä heilläik on eleä
Mokomassa moisiossa,
Tässä taivaisten talossa;
Laulujansa laulattaissa
Nauraavatten naisten kanssa,
Juovahat Jumalan kanssa.