De resande beträda nu de lycksaliges land, hvilket beskrifves.
Lähettiinpä siitten tuosta
Kartanoa kahtomahan,
Onnen moata marssimahan,
Autuan aloittamahan.
Sanan-laskuhut suloisat
Oli pantu paulohiksi,
Kahen puolen portahiksi,
Viisahaitten viitoihiksi,
Tiellen soattaviks' sanoiksi.
Oja juoksi, vesi vieryi 10
Maitona hunajan moalta,
Puro pieni pujersihin;
Kuikertellen kukkihissa
Hohtais solkeena hopeena,
Helmehennä heinikossa.
Kourutteli koukuillansa
Viisauen vilja-maita,
Kostutteli tulvallansa
Runouksen ruoka-maita,
Kussa kaikki kukkiloipi, 20
Taivaan ohrat omenoipi,
Viisaus vihertelööpi,
Ymmärrys ylentelööpi,
Runomus runsasteloopi.
Kasteen pikkuisat pisarat
Kiiltivät kulta kivinnä
Housuhuissa horsmo-heinän.
Kaulalla kankas-kanervan.
Mehiläiset lentelivät,
Puna-siivet purjehtivat, 30
Kulkivat kukasta kukkaan
Tuomaan mettä mehtolasta,
Simoa tapiolasta,
Kussa käet kukkuisivat,
Hauki-rastaat raikkuisivat.
Onnen kukot, lykyn linnut
Kukkuillivat, kukersivat,
Lauloit taivahan laella,
Soivat puihen partahalla,
Maito-heinän hettehellä, 40
Voi-kukkien vuotehella.
Näissä leutoissa lekoissa
Keväät kestivät ijäksi;
Eikä loppu loppiaissa,
Kuussa kaimalon katonna.
Vuosittainkin tuomet tuossa
Kukki kuuta viisi, kuusi,
Hajotti hyvän hajunsa
Koko korven kuuluvillen,
Yltä-ympäri yhäkkin 50
Lemunsa levittelivät.
Siinä suojissa suloissa
Lykyn lapset leikihtivät,
Taivaan miekot mieliksivät,
Oleksivat onnen lapset.
Miekkoisetkin runo-miehet
Joit' ei linnaan laskettunna,
Päästetty perillen astik,
Tässä toistaan kohtaisivat,
Runoillansa huvittivat, 60
Pulmuitellen puheitansa,
Ajan vieton viettelivät.