Här träffa de _Heinätär_ (Blomstergudinnan), omgifven af sina blommor
och sefirer, som emottager, och, under ett formligt triumftåg, vidare
ledsagar de resande. Väinämöinen närä att förälska sig i henne.
_Heinätär_ hevakka piika,
Ruohoin nuorikko nopia,
Käveli keolla tässä
Kuiskutellen kukkiansa,
Helkytellen heiniänsä.
Korvon kanto kainalossaan,
Korvossa kirjainen kippa,
Jolla kastoi koaliansa,
Hetelmöitti heiniänsä,
Kypsytti kylvämiänsä 10
Kanteleillen kasvamahan,
Laulajoillen loistamahan.
Mieleheksi runo-miesten.
Siinä käyvä käpsytteliin
Varpaisillaan varvikossa,
Hiiskutellen heinikossa
Kulki kukkien emäntä,
Vaimo taivahan vaelsi.
Lennättäret lentelivät,
Tuulen alta tuumailivat 20
Tulla tännek tupsutella.
Lensivät kevään lemulla
Pienoisinna perhoisinna.
Pelmuisivat pensakoissa
Keviäinnä keijuisinna,
Kuiskuilivat kukkiloissa
Leinonna leikihtevännä.
Kämmenillään käpryttivät
Kähäriä käppyröihin,
Kourillahan koprittivat, 30
Näpistivät näppilöihin;
Mikä leukansa likisti,
Huiskais huulen ympärillä;
Mikä nännönsä näpisti,
Sopotteli suun sopeesta.
Niinpä kulki kuninkatar,
Heinätärpä hempiästi,
Hajallahan haiveniaan
Kuss' oil kukat kuvottunna,
Lehmän-kielet keärettynnä, 40
Haisivat varpaat harakan.
Kaunimmaiset ruusun-kannat
Pantu peitteeksi povehen
Puoleksi jo puhkeimassa,
Kuitennik kukoistamassa.
Peärmähissä peällisissä
Keväin touvot käytettynnä,
Peät orihin heitettynnä,
Heiskahtivat kirsi-heinät;
Kaunis-karvainen kanarva 50
Kahen puolen kaistohiksi,
Heinättären helmohissa
Lillukoita, lellukoita
Pujottu povesta polveen,
Viskattu vitinnä peällen.
Keksittyä Väinämöistä
Heitti heinät helmoistahan,
Varvut vanhat voatteistahan;
Mäni kohta noukkimahan,
Toisia tavoittamahan, 60
Herttaimmia heinän-päitä,
Kalliimpia karvan-päitä,
Joita kylvi kynnykselleen,
Askelillemmö asetti.
Mataroilla moata peitti,
Apiloilla tien tasoitti.
Ite rupeisi runoillen
Sala-teihen soattajaksi,
Oikean osottajaksi.
Tämän kuullun kulkiissahan 70
Sata-latvat laulelivat,
Sian-kärsät siunailivat,
Mainihti matarat kaikki.
Vuorehella vuohen-kukat
Heilahutti helmojansa,
Huiskahutti huiviansa
Tämän neijon nähtyissä.
Mieleksikin vielä meillen,
Kunniaksi kulkiissammo,
Lakka nosti lakkiansa, 80
Poika muuraman kumarsiin;
Sara-heinät heittivätten
Mättähällen mekkojansa,
Nurmehellen nuttujansa
Astuissahan oman armon,
Heijän ehtiissään emoisen.
Ite ukkokin ihaili;
Neijon nuoren nähtiissähän
Aikiloipi ahkerasti:
Millä tuon mielyttelisin, 90
Neitoa lepyttelisin.
Heinättären jalan-heitot,
Ihmittären silmän-iskut
Viettelivät Väinämöistä,
Villittivät viisahankin.
Vähältä jo Väinämöinen
Näistä kultuen kujeista
Rupeis suutaan sukeltohon,
Poskeitansa posmentohon;
Mutta muisti murhettansa, 100
Huomahtipa huoleitansa;
Hillitti omat himonsa.
"Kussa tästä kuja kulkoo,
Poikkee polku linnan luokse?"