XI. Sången.

Väinämöinen råkar i ny förlägenhet; räddar sig åter från en lifsfara,

och öfverkommer lyckligen till andra stranden.

_Saunatar_ on soaren neiti,

Pesulan pieni emäntä

Ammensi korvoa kolmet,

Soahvia satoa viisi;

Voahellaan valutteloopi,

Tyrskyllään tirskutteloopi,

Kynsin pienin kylvettääpi.

Hoikin sormin hierteleepi,

Lykkejä lykerttelööpi,

Hieroa hivutteloopi: 10

"Puhas, puhas pulmuiseni,

Valmis, valmis varpuiseni

Männä tuonnek tointuuallen,

Onnelaisten noatikoillen,

Taivalaisten taipaleellen,

Pesän Runon penkerillen,

Laulu-linnan liepehillen,

Rannoillen ikuisan rauhan,

Kussa kuullut kuunteloovat,

Autuat asuskeloovat; 20

Kussa muistot muhkiammat,

Mainittavat, mahtavammat.

Isommat ikuistetahan,

Vaipumasta varjellahan."

Saunastahan soatuammo,

Pesulasta peästyämmö,

Saunahatar soaren neiti,

Pesyttäri pieni piika

Hullust huusi hujahutti,

Yli salmen sanan soatti: 30

"Venet tuokee Väinämöillen,

Laivan loatu-laulajallen,

Peästääksenne peä-runojan

Nuoillen rannoillen runojen,

Lauluin taivaan laiturillen!"

Soaren miehet nuon sanoovat,

Uhkaavat salmen urohot:

"Mänköön hiisi hiihtämähän,

Lähköön lempo liesumahan

Tietä tällen tieturillen, 40

Jälet jalon jaksajallen,

Voiman tuulen voipahallen,

Myrskyjen musertajallen!

Oommo ennen nuoita nähnyt

Myrrys-miehiä hyviäik,

Velhoja verrattavia,

Lumojaan lukeilevia,

Noitujaan nostelevia;

Voan ei ouk mokoma miesi

Ennen näissä nähtyvissä 50

Kulkenut merellä meijän,

Soatettu selän ylitek,

Kuin tämä pukarin poika,

Tämä ohvatta olia.

"Väitikäs on Väinämöinen,

Suka suurin suvussamme.

Jopa meijät noitui nuohin

Alloihin avauntuvihin,

Pohjahan puvottavihin,

Uroisten upottavihin, 60

Miestehen mänettävihin.

Jos hänet Runolaan soamme,

Lauluin linnaan lasketaamme,

Teköö linnasta lihoa,

Luuksi lauluin laitostamme,

Rustoiksi runoiliamme,

Sorkiksi soitteliamme."

Saunatar emäntä soaren,

Pesyttäri piika pieni

Päivitteli Väinämöistä: 70

"Minnek peäset Väinämöinen,

Kunnek ystäväin yritet,

Lähet lankoini pakohon

Näistä karista kovista,

Luotoista lumottuneista,

Kivisiä kirrottuneista,

Poasista pakottuneista?"

"Mitäpä minun tuloopi,

Ollaksein oletteloopi

Saunattaren salvoksissa, 80

Pesyttären peittehissä?

Eip' ouk ennenkään minua

Hyvät piijat hyljänynnä,

Vaimot väliin vaihtelunna,

Tyttäret typäräyntynnä."

"Pa'e tästä Väinämöinen

Näistä karista kovista,

Luotoista lumottuneista,

Kivistä kirrottuneista,

Poasista pakottuneista, 90

Riutoista riivattuneista!"

"Kipeeksi kivillen moata,

Paha poaen partahalla;

Voara suuri, voara pieni

Louhoin lomissa levätä,

Nurmella nukahtamahan.

"Ennenkuin ehto tuloopi,

Oamu toinen alkaneepi,

Lepäät kuin lahoa puuta

Toukilla syvältä syöty; 100

Makoot kuin vesi-hakoa

Suon-muassa murtununna,

Turtununna, turvonunna,

Tuhansittain turmeltunna.

"Koska päivä peättyneepi,

Ilta-puol' lähestyneepi,

Kitku nousoopi kivistä.

Häki hiekasta hikoupi,

Auveret alenteleksen,

Haikuavat haisut kaikki; 110

Sumut suuret, usmat pienet

Kohoovat joka kohasta;

Hämärässä höyryvässä

Hakkaroivat hartahasti,

Katkuvat katkerammasti,

Ne ne tappaa taitavankin,

Tukahuttaa tukevankin."

Tuosta vanha Väinämöinen,

Alla-päin pahoilla mielin,

Aivoonsa ajatteloopi: 120

Millä tästä mäntänehen,

Pesulasta peästänehen

Tuonnek rannoillen runojen,

Lauluin taivaan laitumillen?

Vesti vuoresta venettä,

Kalliosta kalkutteli.

Emän ensinnik tekööpi,

Vuoren rankasta rakensi,

Voaran vanhan vempeleestä,

Tunturesta turtuneesta, 130

Ahteesta alottaneesta.

Siitten koaret kahteloopi

Kiskoista meri-kivien,

Moan mukavan mukkuroista.

Pani pohjan ponttamalla

Paksummista poatereista,

Ohuimmista onkelmoista.

Littuhista laijat liitti,

Saumat savella sovitti,

Kiinitti tiili-kivellä, 140

Somerolla sai soreiksi.

Teki tapin tarpeheita

Kovasta ukon-kivestä,

Piin-murusta pikkuisesta.

Nauloita naputteloopi

Rantojen rapa-kivistä,

Muistaik pienistä mujuista.

Airoiksikin arveloopi

Liukkaammista liuskohista,

Hyrkäleisistä hyvistä. 150

Tahvosta tapaisi tuhtat,

Pyysi pyyryt pyykihistä,

Hakkais harkot hankohiksi.

Teki purjeet tierahista,

Kiven karvesta kahesta.

Kolmesta kovaisimesta.

Loipa köyet köyttämällä

Harstin harmaan harjuksista,

Viiksistä kiukun kivistä,

Poaen parroista pahoista. 160

Perähäksi peättelööpi

Pankon poasia paraita,

Aitan astuma-kiviä,

Myllyn aika myhkyröitä.

Laitto laivan loihtumalla,

Purjehen puhuamalla,

Sai veneensä valmihiksi,

Syrjinensä syntymähän;

Lykkäisi venon vesillen,

Sata-sauman lainehillen, 170

Jolla laski lammin poikki,

Lahen halki hailotteli

Niemen lehtoisan nenähän,

Petäjäisen soaren peähän;

Mäntiin tuonnek myötäisillä,

Tuuvitellen tuulen kanssa,

Tuonnek rantoihin runojen,

Lauluin taivaan laiturillen.

Runola · 第 15 / 24 题