Väinämöinen föreslår Skalden att göra sig sällskap till de odödliges
land, för att der, ännu en gång, i dess ursprungliga renhet, få höra
det Finska språket, och den Finska lutans klara toner. Emot Norden
ställes så deras tåg, der de bestiga öfversta toppen af ett fjäll.
Här lössläpper Väinämöinen, genom sin trollkonst, väder och vind;
och i en förfärlig orkan sammanstörtar alla luftens rytande stormar,
hvilka han sedan åter gör spake, och sammantjudrar dem alla, genom
sin magiska makt, i ett tjockt och digert moln, det han genom kraften
af sin sång förmår att först sänka sig ned till fjällets spets,
och sedan, efter det Väinämöinen sjelf, jemte dess följeslagare,
uppstigit på sjelfva molnbädden, att åter höja sig -- allt efter
sångens stigande toner. Så börjades nu den luftiga färden genom
rymdens toma regioner upp till sjelfva ljusets höjder.
Siitten sanoopi minullen,
Sekä kielsi että käski,
Puhettaan puhuamasta,
Laulujaan laskettamasta:
"Lähetäänpä kerran käymään
Tuonnek tuonelan takoa,
Kuollon kurjan kankahillen,
Maillen manalan pyhillen,
Voaroillen vanhojen miesten,
Uroin uusillen majaillen, 10
Kanteleita kahtomahan,
Vanhoja valittemahan,
Lähe myöteni minun nyt
Lauluja latelemahan,
Suomea suloistamahan,
Kieltämmö kehoittamahan,
Kuuntelohon miten kuuluu;
Kuinka puheet punnitahan
Sanoihin sovitetahan,
Virsihin virutetahan, 20
Laulut laillen laitetahan!"
Läksi moata salvamahan,
Kesällistä kiertämähän,
Talvista tavoittamahan;
Polkeisipa pohjan moahan,
Lapin loajallen salollen.
Tunturihin tultuammo
Nousi vuoren kukkulallen,
Hanken vanhan hartioillen;
Kahtoi itään, kahtoi länteen, 30
Kahtoi koarna-pohjoisehen;
Ihaili sitä ilmoa
Josta valo valkeneepi,
Siunaili sitäik seätä
Josta päivä paisteloopi.
Käen oikeemman ojensi
Itäisihin ilmoihihin,
Käsi vasinen vajuisi
Lumisihin luoteisihin;
Sanoipa sanoa kaksi, 40
Popotti puhetta kolme.
Oikeemman ojettuahan,
Pilvi ilmauntui ijässä;
Vasemman vajottuahan
Näkyi liennet luotehessa;
Pohjoisessa pilven-pystö,
Etelässä saen-sappi.
Ukko vanha Väinämöinen
Vivahutti viisi kertoo
Sormella nimettömällä, 50
Sakarillaan sai sanomat.
Tuosta tuulet tuimentuivat,
Syntyi myrskyt, läksi läiskyt,
Pyry-ilmoja isoja,
Tuli tuulen tuiskamia
Vihurin viskoamia.
Lännestäpä lempo nousi,
Pakko poika pohjoisesta;
Nousi meret ja mehätkin.
Nosti moan niinkuin merenkin 60
Rajumahan, riehumahan;
Ijät tulta iskemähän,
Lännet vettä läikkymähän.
Kaikki ilmat ilkiämmät,
Kaikki koaret kauhiammat
Vaelsivat vastatuksin,
Kokountuivat kaikki yhteen.
Ukko vanha Väinämöinen
Lukeili niitä lumoja,
Sopotti niitä sanoja, 70
Joilla seätä säretähän,
Tuulen kynnet kytkytähän.
Likemmäksi pilvet liittiin,
Liittivät, likentelivät,
Pakahtuivat peällen toisten
Paksuiksi kuin pilven pankko,
Sakeeksi kuin suola-säkki.
Väinämöinen vanha miesi
Hyppäis kyynnä kynnyksellen,
Nousi kuin kana katollen, 80
Niinkuin oksallen orava.
Minä pyöräytin perästä,
Keikahtelin kärpäisennä.
Alkoi laulujaan latella,
Lukea pilven lumoja.
Peästi pilvet pintehestä,
Satamasta sapet kaikki,
Veen-varat vuotamasta,
Hattarat hajoamasta.
Ukko lauloi loilutteli 90
Vanhoja lumo-sanojaan;
Laulo päivän paistamahan.
Laulo pilvet nousemahan.
Pilvet nousi, päivä paisto,
Yhtenään kynnet ylensiin;
Ukko ylös kynnen kanssa
Nousi kuin sumu suella,
Kasteli aurinkon avulla;
Nousi päivän, nousi toisen,
Kohois kohta kolmannenkin 100
Ilmarisen ilmoihihin,
Takoilian taivoihihin,
Ilma-koarihin ikuisiin.