II. Sången.

Inslumrande under dessa sorgliga tankar, vanhelgar han ännu i sömnen

allt som hos honom väckt och underhållit känslan och kärleken för den

Finska skaldekonsten, då plotsligt -- i drömmen -- för honom framstår

sjelfva den gamle Väinämöinen, talande honom till med tröstande ord.

Niinma kerran keski-yöllä

Surkuttelin mun sukuni,

INulitelinma kuinma nukuin;

Vielä unessain utelin,

Nukuksissain nurahtelin;

Sitä kirvestä kiroilin

Joka karsi kanteletta,

Vesti soiton vempelettä,

Lauvat lauluillen asetti;

Sitä noitin, sitä moitin 10

Joka laitto laulujansa,

Sommitteli sanojansa

Iäksi ilon-teoksi,

Suomalaisten suosioksi.

Manaisin sitä nimeä

Joka teki kielelleni

Sulaksi minunkin suussain,

Kuin ei syntynä syäni

Kovaksi tahi kiveksi;

Kuin ei keänyt kieleheni 20

Kankeaksi, kampelaksi,

Jäntä jousen jäykkeemmäksi.

Säikähtinmä! Miesi seisoi

Eissäin. -- Soatanko sanoa?

Ite vanha Väinämöinen,

Parta pitkä, napa paksu,

Hapset harmaat-hallavaiset;

Lakki peässä Laulajalla,

Käessä rukkaiset Runojan;

Hanki vankan hartioilla, 30

Kinos kainalon kokalla,

Nietos kummallaik kupeella;

Kaikk' oil huulet huuhtehessa,

Paijan-kaulus kalkkareissa,

Lunta povessa Lumojan.

Peälle viitta villavainen

Vaski-vyöllä vyötettynnä;

Vyöllä kirveensä kivisen

Kulta kanteil kainalossa

Hopein solkin solmittunna, 40

Kulta-lukolla lukottu.

Tuoll' oil tuohiset jalassa,

Virsut voaksan viisi kuusi,

Tehyt tammen tarpeheista,

Pihlan kuorista kuvotut;

Pantu pajut paulohiksi,

Virnat veännetty vitoiksi.

Sanoi: "poikani poloinen,

Elä sukuisi suruilek,

Elä moitik mahtiaisi! 50

Vielä laulajat Lapissa,

Karjalassa kanteleita,

Savossa runon-sanoja,

Joski joku joukossamme

Pitäis pilkkana puheensa,

Kehnohonna kielellensä,

Halpana runon halumme,

Häpäisööpi tätä häntä;

Josko muuan muukalainen

Omistammekin olisi, 60

Joka sanat sorteloopi,

Veärin kieltä käyttelööpi,

Tuhnelloopi turvallansa,

Märehtiipi tätä meillen,

-- Ei sanat sanoihin puutuk,

Kieli kielehen kirouk.

"Vielä kytööpi kipuna

Miehen monen mielehessä,

Vielä liikkuupi lihani

Monen poikoisen povessa, 70

Vielä venyypi vereni

Suonihissa Suomalaisten;

Kyvi porossa palaapi,

Alle lieskan leimahtaapi."

Runola · 第 6 / 24 题