Skalden, missbelåten öfver den ällmänt visade liknöjdheten vid det
Finska modersmålet, beklagar sig i detta afseende.
Yksin laulon, yksin soitin
Runoja jo ruostunneita,
Lauluja lakastunneita.
Ei mua Suomi soitattanek,
Omat lapset laulattanek,
Mielytäk nykyiset miehet,
Joita oarteet ajelloopi,
Rahan-voitto raukaisoopi,
Kateus teköö kapeiksi. -- -- --
Moni vaivainen valittaa, 10
Moni huokaa huoleessansa,
Itkeepi kaiken ikänsä;
Sill' on monta murheellista,
Huolta kaiken karvallista,
Monen-kirjavat kipuhut.
Kuitennik kurjalla kullaik
Joku tuttu turvaksensa,
Joku tover' toivoksensa,
Joka murheet murteloopi,
Huolehet huojenteloopi. 20
Kyyhky hurjakin kujertaa
Korressaan, pesän kokalla;
Siinä suutaan surkutteloo,
Toverinsa toivotteloo,
Tulevaksi tuttavansa,
Yhtyvän ystäväjänsä.
Tuolta turkainen tuloopi,
Mieli kulta kuunteloopi
Siivellä sinertävällä,
Purstolla punertavalla 30
Puoliso purjehteloopi,
Tulla tuikkalehteloopi.
Pesällehen peästyähän
Kultansa kuiskutteloopi,
Sulhonsa suloitteloopi
Leukojen lepyttämällä,
Siivien siroittamalla.
Suuta toisen suikkaamalla.
Miesi mierukka minäpä
Yksin laulan, yksin soitan, 40
Kielellä tällä omallain;
Ei mua kukana kuulek,
Eikä ykskään ystävänä;
Kaikk'on veikot vieraistunna,
Ouvoistut omat sukuini. -- -- --
-- -- -- -- -- -- -- -- --