Niinkuin sirkkalehdet, tähän asti
ummess' olleet, auetessaankaan
eivät irtaudu saumoistaan,
lepäsivät vielä rakkahasti
lanne lanteessa he rinnakkain
sylitysten liki toistaan aivan,
jälkeen rakkautensa ensi vaivan
punaposkisina huohottain.
Mutta kera avaruuden valon,
joka onnen maailmoista loistaa,
saapui autuus lailla airuen,
tuoden valon lempeen siunauksen,
niinkuin päivän pilke läpi salon,
jumalaisen siunauksen toistaa
lempiville ihmislapsillen.