RANTALAULU.

Sorjastiko vaipuu

soivaan aallokkoon,

joka helkkyin haipuu

kuolon kartanoon?

Hukkuako sorjaa

merten syvyyteen,

valkamaanko korjaa

vesi vaipuneen,

sovittain miss' soivat

murheen sävelet,

tuskat poistaa voivat,

erheet, rikokset?

Syvyyteen ken tohti

sentään astua,

vaikka pettäin hohti

toivo, kuollutta

kaikk' on, kunne kantaa

kuulos, näkösi,

vaikka Tuonen rantaa

etsii purteni.

Maailman lyriikkaa: Runosuomennoksia · 第 84 / 93 题