III.

Jalat sirot, valkeat

varpaisillaan astuvat,

nyt ne väistää, pälyää,

vaiti! tokko älyää

kukaan jalan valkean

pienen, kauniin kulkevan.

Hiljaa, rungon takaa hymyy

silmät riemun-raikkahat,

tytön hennot harteet lymyy

niinkuin arat karitsat,

sitten vaiti, varuillaan

käy hän piilostaan.

Maailman lyriikkaa: Runosuomennoksia · 第 81 / 93 题