Oot kurja, mut en soimaa kuitenkaan;
olkaamme kurjia siis kumpikin!
Siks kun käy sairaat syämet kuolemaan,
olkaamme kurjia siis kumpikin.
Nään pilkan huulillasi värjyvän,
välkähtää silmäs lieskoin uhmaavin,
kohoovan näen rintas ylpeän, --
ja kurja oot mun laillain kuitenkin.
On huultes pilkka tuska sanaton,
sa katsees uhman maksat kyynelin,
kätketty ylvään rintas haava on, --
olkaamme kurjia siis kumpikin.
HERMANN von GILM.