En soimaa, vaikka surmaniskun soi
kadonnut rakkaus! en kapinoi.
Kimaltaa hohtokivet kulmillas,
ei lankee säde ainut rintahas.
Unessa näin ma sinut, onneton,
sydämes yön näin kolkon, aution,
kyyn kylmän sydämesi juuria
näin syövän, näin, kuink' olet kurja sa.