Tämän esikoisteokseni käsikirjoitusta tarkastaessaan kysyi julkaisija,
ovatko tässä esitetyt tapaukset ja henkilöt tosia. Minä vastasin, että
tietysti, kuinka minä olisin voinut ruveta pistämään tähän mitään
omasta päästäni? Sitäpaitsi kun isäukko milloin liikkeelle lähtee,
niin kyllä siitä aina aihetta heruu, tarvitsematta paljoakaan omia
höysteitään mukaan pataan. Julkaisija sanoi silloin, että täytyy
muuttaa eräiden paikkojen ja henkilöiden nimiä sen verran, ettei niitä
voida tuntea, koska on sopimatonta ja tarpeetonta panna kirjaan, joka
ei ole mikään poliisipöytäkirja, eläviä ihmisiä semmoisina, että
naapurit ne heti tuntevat ja rupeavat töllistelemään. Sitten pyyhkäisi
hän ensimmäiseksi sen aseman nimen, jolle me pysähdyimme. Se oli
ravintola-asema, niinkuin jo sanottu.
Isä neuvoi minulle ensin kolmannen luokan ravintolan oven ja meni
itse toisen luokan ovesta sisään, mutta vähän ajan kuluttua tuli
hän hakemaan minua sanoen, että syödään nyt samassa pöydässä, koska
kuitenkin valitettavasti ollaan saman ruokakunnan jäseniä. Tässä äkkiä
heränneessä sukulaisrakkaudessa piili ilmeisesti jokin arvoitus, mutta
se selvisi pian, sillä toisen luokan ravintolan tarjoilupöydän edessä
seisoi kolminkertainen hyvin tiukka ihmismuuri, jota ukko nähtävästi
oli turhaan yrittänyt puhkaista.
Isä antoi minulle rahaa ja käski minun mennä ostamaan kaksi pihviä ja
voita ja leipää ja kaljapullon ja lasin maitoa.
Minä tein yrityksen tunkeutua ihmisten välistä, mutta kun se ei
onnistunut ja muuan talisilmäinen herra alkoi ärjyä, että mitä se
poika tuuppii, niin minä siirryin toiseen paikkaan ja kumarruin alas
sekä aloin kyynärpäitäni käyttäen pujoitteleitua jalkojen välitse ja
paltonhelmojen alitse. Tämä onnistui paremmin, sillä ihmismuuri on
aina alapuoleltaan hatarampi kuin yläpuoleltaan. Tuossa tuokiossa olin
minä päässyt tarjoilutiskin ääreen ja saanut mitä tarvitsin. Jotkut
kyllä murisivat, että mistäs sinä siihen ilmestyit, mutta minä vastasin
nöyrästi olleeni jo kauan olemassa tässä maailmassa, vaikka minua ei
pienuuteni ja hennon vartaloni takia ole yleisemmin huomattu. Sitten
pyysin takana seisovia tekemään tilaa ja päästämään minut pois, että
he itse pääsisivät minun paikalleni, ja heti oltiin minulle hyvin
avuliaita.
Isäukko alkoi syödä pihviään ja sanoi sen olevan niin sitkeän kuin
olisi se löydetty Tutankhamenin haudasta. Välillä mulkoili hän
suuttuneen näköisenä ihmismuuriin ja sanoi, että kyllä se oli toista
ennen aikaan tämä rautateillä matkusteleminenkin. Toisen luokan
matkustajilla oli niin hyvää tilaa, että saattoivat kukin ruveta
sohvalle pitkälleen milloin halutti, mutta nyt kaikki pikkukauppiaat
ja konttoristitkin matkustavat toisessa luokassa ja valittavat sitten
palkkojensa pienuutta. Isä tuntui olevan sitä mieltä, että olisi
määrättävä laki, jonka mukaan pilettiä ostettaessa olisi näytettävä
verokuittinsa, ja ettei niille, joiden vuositulot eivät nouse 60,000
markkaan, saa myydä muita kuin kolmannen luokan pilettejä.
Sitten isä kiinnitti huomionsa siihen epäkohtaan, että kolmannen luokan
matkustajat junan pysähdyttyä asemalle hyökkäävät kuin susilauma toisen
luokan ravintolaan eivätkä tiedä ensinkään huutia, vaan asettuvat
läpipääsemättömäksi seinäksi tarjoilupöydän ääreen ja estävät laillisia
toisen luokan matkustajia pääsemästä oikeuksiinsa.
Eräs isän vieressä istuva mies, joka söi maitoa ja voileipää ja
muutenkin näytti kolmannen luokan matkustajalta, sanoa tokaisi
siihen, että on se sentään hyvä, että kansanvaltaisuudesta on vielä
edes sen verran rippeitä jäljellä, että köyhänkin raha kelpaa siinä
kuin rikkaankin. Isä mullisti heti häntä kohti yhden masentavimpia
silmäyksiään, jota toinen ei kuitenkaan huomannut, ja hönkäsi kyllä
tietävänsä, ettei köyhyyttä voi pitää minään varsinaisena rikoksena,
johon olisi lain ankaruutta sovellutettava, mutta ettei se hänen
mielestään myöskään ollut mikään erityinen ansio, jonka pitäisi
oikeuttaa köyhimykset saamaan sellaisia etuja ja oikeuksia, mitkä
luonnostaan kuuluvat rikkaille. Isäukko huokasi hurskaasti, että se on
Jumalan tahto, että maailmassa pitää olla köyhiä ja rikkaita.
Voileipää syönyt mies oli jo lähtenyt, luotuaan isään vihamielisen
silmäyksen ennättämättä kuulla isän jumalisia loppusanoja, mutta nyt
puuttui puheeseen laihahko, harmaapartainen ja silmälaseja käyttävä
herra, joka joi teetä ja luki sanomalehteä pöydän toisella puolen.
Tämä herra kohotti kohteliaasti hattuaan ja pyysi anteeksi, että
tuntemattomana sekaantuu keskusteluun, mutta hän sanoi aina
mielenkiinnolla kuuntelevansa henkilöä, jolla on esitettävänä
itsenäisiä mielipiteitä, jotka ovat niin harvinaisia nykyaikoina.
Isäukko kumarsi vuorostaan kohteliaasti ja vastasi aina mielihyvällä
vaihtavansa ajatuksia oppineitten ja sivistyneitten ihmisten kanssa,
koska tällaiset keskustelut avartavat näköaloja kummallekin puolen,
ja harmaapartainen herra sanoi, että hän oli sattunut kuulemaan
isän lausunnon, ettei toisen luokan rautatiepilettejä olisi myytävä
muille kuin sellaisille henkilöille, jotka voivat todistaa maksavansa
veroa vähintään 60,000 markan tuloista. Vieras herra myönsi, ettei
periaate sinänsä ehkä ollut hullumpi, sillä estäisihän se ihmisiä
matkustelemasta yli varojensa, ja kun yhteiskunta ja valtio niin
monella muullakin tavalla sekaantuvat ihmisten yksityisiin asioihin,
niin miksikäs ei tälläkin tavoin, varsinkin kun se tapahtuu
tarkoituksessa pakoittaa ihmisiä säästäväisyyteen. Hän halusi
kuitenkin huomauttaa, etteivät tällaisille tuloille ole onnistuneet
pääsemään esim. lyseon vanhemmat lehtorit, joitten joukossa on paljon
filosofian tohtoreitakin, kaikkien muiden ollessa maisterin tutkinnon
suorittaneita. Harmaapartainen herra kysyi, olisiko isän mielestä
oikein kohtuullista, että vanhempi lehtori, joka ehkä on jo ikämies, on
pakoitettu kököttämään kolmannen luokan kovalla penkillä samalla kun
joku sivistymätön tai puolisivistynyt keinottelija, joka haalii kokoon
rahoja kaikenlaisilla enemmän tai vähemmän epäilyttävillä liiketoimilla
ja ihmisten nylkemisellä tai petkuttamisella, olisi oikeutettu
rehentelemään toisessa luokassa.
Isä punastui vähän ja sanoi, että jokaisessa mitalissa on taka-
niinkuin etupuolensakin, mutta hän on vain puhunut periaatteellisessa
katsannossa, ryhtymättä pohtimaan yksityiskohtia, ja sanoi kernaasti
olevansa valmis myöntämään vanhemmille lehtoreille hakemuksen
perusteella erioikeuden toisessa luokassa matkustamiseen. Kuitenkin
tahtoi hän huomauttaa, että lehtoreissakin on monenlaisia, ja että
esim. hänen poikansa ovat usein jääneet luokalle siitä syystä, etteivät
lehtorit ole kyenneet antamaan heille riittävää ja kunnollista ohjausta
tieteitten peruskysymyksissä.
Harmaapartainen herra veti suutaan vähän nauruun ja kysyi, oliko isä
varma siitä, ettei hänen poikiensa kyvyissä ole mitään muistuttamista,
jolloin isä huomautti, että hänen poikansa ovat hänen jälkeläisiään,
joten niitten päässä ei pitäisi olla mitään vikaa, ja vieras
herra kumarsi kohteliaasti ja sanoi, ettei hän ollut tullut sitä
ajatelleeksi, mutta että hän uskoo sen kernaasti, kun isä kerran sen
itse sanoo.
Isä lähetti minut ostamaan tulitikkuja saadakseen sytyttää sikarinsa,
ja hetken kuluttua istuimme jälleen junassa.