Kuin tumma humu havahtuvain puiden -- niin
oot vielä aamuntuore koko olennolta,
kuin heräjävä honka, kastepisar jolta
viel' on, kuin kyynel, jäänyt havuin neulasiin.
Yö hiipii ääntiöides immyt-unelmiin,
mut kerakkees saa voiman itse auringolta,
kun voiton usko, ylin lahja kohtalolta,
kuin soturit ne pukenut on pantsariin.
Oi isäin suomenkieli, pyhä papitar,
jonk' kaino, kaunis neitsyys vielä peitettynä
on oudon-pitkäin laatusanain laskoksiin:
Petrarca, Dante, Shakespeare, itse Runotar
sun uinuu nuoreen povehesi kätkettynä
ja sanais salaperäisehen musiikkiin!