Heidän keskustelunsa keskeytti tirehtööri, joka nousi ja ilmoitti, että
tapaamisen aika oli päättynyt ja oli eroominen. Nehljudof nousi, jätti
Vera Jefremovnalle hyvästi ja meni oven luo, minne hän pysähtyi
katselemaan sitä mitä hänen edessänsä tehtiin.
--Hyvä herrasväki, joutukaa, joutukaa,--puhui tirehtööri milloin nousten
milloin jälleen istuen.
Tirehtöörin vaatimus herätti huoneessaolijoissa sekä rangaistujen että
käymävieraiden puolelta ainoastaan erityistä vilkastumista, mutta ei
kukaan ajatellutkaan lähtöä. Muutamat nousivat ja jatkoivat seisaltaan
puhettaan. Toiset keskustelivat yhä istuviltaan. Jotkut alkoivat jättää
hyvästi ja itkeä. Erittäinkin liikuttava oli äiti keuhkotautisen
poikansa kanssa. Nuorukainen yhä pyöritteli paperia käsissänsä ja hänen
kasvonsa saivat yhä vihasemman ilmeen, niin suuret olivat ne
ponnistukset, joita hän teki estääkseen äidin tunteiden tarttumista
itseensä. Kuultuansa että piti jo erota, vajosi äiti hänen olalleen ja
nyyhkytteli, nenäänsä vetäen. Leppeäsilmäinen tyttö,--Nehljudof
ehdottomasti tarkatteli häntä,--seisoi itkevän äidin edessä ja puhui
hänelle lohdutuksen sanoja. Vanhus sinisissä lasisilmissä seisoi ja
piteli kädestä tytärtään nyykäytellen päätään siihen mitä tämä puhui.
Nuoret rakastuneet nousivat ja käsi kädessä, sanaakaan sanomatta
katsoivat toisiansa silmiin.
--Hauskaa on vaan noille tuossa,--sanoi näihin osoittaen nuori mies
lyhyessä nutussa. Hän seisoi Nehljudofin vieressä ja yhdessä tämän
kanssa katseli hyvästi-jättäviä.
Tuntien päällänsä Nehljudofin ja nuoren miehen katseet,
rakastuneet--nuori mies guttaperkkanutussa ja vaaleaverinen kaunis
tyttö--ojensivat yhteenliitetyt kätensä, kallistuivat kumpikin
taaksepäin ja alkoivat nauraen pyöriä myllytystä.
--Tänä iltana ne vihitään täällä vankilassa ja tyttö seuraa häntä
Siperiaan,--sanoi nuori mies.
--Mitäs se mies on?
--Pakkotöihin tuomittu. Hyvä kun noilla edes on hauska, muuten olisi
liian vaikeata kuunnella,--lisäsi nuori mies kuullessaan äidin
nyyhkytyksiä.
--Hyvä herrasväki! Kiirehtikää, kiirehtikää! Älkää pakottako minua
ankaruutta käyttämään,--puhui tirehtööri moneen kertaan toistaen samoja
sanoja.--Olkaa niin hyvät, minä pyydän teitä,--puhui hän heikosti ja
epäröivästi.--Mitäs tämä tämmöinen on? Jo kauvan sitten olisi pitänyt
erota. Eihän näin ole mahdollista. Sanon viimeisen kerran,--toisti hän
haluttomasti, milloin sytyttäen milloin sammuttaen paksua paperossia.
Näkyi selvästi, että vaikka järjen syyt, jotka sallivat ihmisten tehdä
pahaa toisille tuntematta siitä edesvastausta, olivat kuinkakin taidolla
keksityt, kuinkakin vanhat ja tutut, ei tirehtööri kuitenkaan voinut
olla tuntematta itseänsä yhdeksi syylliseksi siihen suruun, joka tässä
huoneessa ilmeni; ja hänen oli nähtävästi kauhean vaikea olla.
Vihdoin viimeinkin alkoivat käymävieraat ja vangit erota toisistaan:
jälkimäiset sisä-oveen päin, edelliset ulko-oveen. Poistuivat miehet
guttaperkkanutuissa, keuhkotautinen ja musta pörhötukka: poistui myöskin
Maria Pavlovna pojan kanssa, joka oli syntynyt vankilassa.
Alkoivat lähteä jo käymävieraatkin. Läksi raskain askelin vanhus
sinisissä lasisilmissä, ja hänen jälkeensä Nehljudof.
--Kylläpä on todella merkillisiä sääntöjä,--sanoi puhelias nuori mies
ikäänkuin jatkaen keskeytettyä puhettansa. He laskeutuivat yhdessä
Nehljudofin kanssa rappusia myöten.--Onneksi edes kapteeni on hyvä
ihminen, eikä välitä säännöistä; antaa jutella yhtä ja toista.
Kun Nehljudof keskustellen Medyntsefin kanssa,--näin esitteli itsensä
puhelias nuori mies,--pääsi alas eteiseen, tuli heidän luoksensa
väsyneen näköinen tirehtööri.
--Jos siis tahdotte tavata Maslovaa, niin olkaa hyvä, tulkaa
huomenna;--sanoi hän, nähtävästi haluten olla ystävällinen
Nehljudofille.
--Hyvä on,--sanoi Nehljudof ja läksi kiireesti.
Hirmuiset olivat kaikesta päättäen Menshofin syyttömät
kärsimykset,--eikä niin paljon ruumiilliset kärsimykset kuin se
neuvottomuus, se epäluottamus hyvään ja Jumalaan, joita hänen täytyy
kokea nähdessään syyttömästi häntä kiduttavien ihmisten julmuutta;
hirmuinen oli noiden satojen aivan viattomien ihmisten häpäiseminen ja
kidutus ainoastaan sillä perustuksella, että oli paperille niin
kirjoitettu; hirmuiset olivat nuo tylsistyneet vartijat, joiden
tehtävänä oli heidän omien veljiensä kiduttaminen ja jotka olivat
vakuutetut olevansa hyvässä ja tärkeässä toimessa. Mutta hirmuisinta
kaikesta oli hänen mielestään tuo vanheneva ja terveydeltään heikko,
hyvänluontoinen tirehtööri, jonka oli erottaminen äitiä pojasta, isää
tyttärestä, aivan samallaisia ihmisiä, kuin hän itse ja hänen lapsensa.
»Mitä varten tämä kaikki?» kyseli itseltään Nehljudof ja hänessä oli nyt
noussut ylimmilleen tuo henkinen, fyysilliseksi muuttuva kuvotuksen
tunne, jota hän oli aina vankilassa kokenut, eikä hän löytänyt
vastausta.