Jumalanpalvelus alkoi.
Tämä jumalanpalvelus oli siinä, että pappi, puettuna kummalliseen ja
hyvin epämukavaan, kullalla kirjailtuun pukuun, leikkeli ja asetteli
leivänpalasia pikku tarjottimelle, ja sitten pisteli niitä viinimaljaan
lausuen tällöin erityisiä nimiä ja rukouksia. Sillävälin lukkari
herkeämättä luki kirjasta ja sitten lauloi vuorotellen vankiköörin
kanssa kaikellaisia slaavilaisia jo itsestäänkin käsittämättömiä, mutta
nopean lukemisen ja, laulamisen takia sitäkin enemmän käsittämättömiä
rukouksia. Rukoukset sisälsivät etupäässä menestyksen toivomuksia
Keisarilliselle Majesteetille ja hänen perheellensä. Tästä lausuttiin
rukouksia moneen kertaan sekä muiden rukouksien ohella että erikseen,
polvistuneessa asennossa. Paitsi sitä lukkari luki joitakuita värssyjä
Apostolien Teoista niin kummallisen epäluonnollisella äänellä, että oli
mahdoton mitään ymmärtää, ja pappi taas hyvin selvästi luki paikan
Markuksen evankeliumista, jossa oli kerrottu, kuinka Kristus, noustuaan
kuolleista, ennenkuin oli lentänyt taivaaseen ja istuutunut siellä
isänsä oikealle kädelle, ilmestyi ensin Maria Magdaleenalle, josta ajoi
seitsemän perkelettä, ja sitten yhdelletoistakymmenettä opetuslapselle,
ja kuinka hän käski heidän saarnaamaan evankeliumia kaikille luoduille,
ilmoittaen samalla, että se, joka ei usko, kadotetaan, mutta joka uskoo
ja kastekaan, se tulee autuaaksi ja paitsi sitä tulee ajamaan ulos
perkeleitä, tulee parantamaan sairaita käsien päälle-panemisen kautta,
tulee uusilla kielillä puhumaan, ajamaan pois käärmeitä, ja jos hän
jotakin myrkkyä juo, niin ei hän kuole, vaan jää terveeksi.
Jumalanpalveluksen merkitys oli siinä, että oleteltiin, että papin
leikkaamat ja viiniin kastamat palaset, pidettäessä erityisiä
toimituksia ja rukouksia, muuttuvat Jumalan lihaksi ja vereksi. Nämä
toimitukset olivat siinä, että pappi yhtämittaa ja katsomatta siihen,
että hänen yllänsä oleva kullalla kirjailtu säkki teki estettä, nosteli
molempia käsiään ylös ja piti niitä siinä asennossa, sitten laskeutui
polvilleen ja suuteli pöytää ja mitä siinä oli. Mutta kaikkein tärkein
toimitus oli se, kun pappi, ottaen molemmin käsin pöytäliinan,
tasaisesti ja sulavasti liehutteli sitä tarjottimen ja kultamaljan
yläpuolella. Oletettiin että juuri sinä hetkenä leipä ja viini muuttuu
ruumiiksi ja vereksi, ja sentähden juuri tämä jumalanpalveluksen kohta
oli tehty erikoisen juhlalliseksi.
»Veisatkaamme ylistyslaulu Kaikkein Pyhimmälle, Puhtaimmalle, Siunatulle
Jumalanäidille», huusi sitten pappi kovalla äänellä aitauksen takaa, ja
kööri alkoi juhlallisesti laulaa, että on sangen hyvä ylistää Kristuksen
neitsyeellistä synnyttäjää, neitsyt Maariata, jolle on taivaissa
valmistettu suurempi kunnia, kuin eräille kerubiimeille, ja suurempi
kirkkaus, kuin eräille serafiimeille. Tämän jälkeen katsottiin muutos
tapahtuneeksi, ja pappi, otettuaan liinan pois tarjottimelta, leikkasi
keskimäisen palasen neljään osaan, ja asetti sen ensin viiniin ja sitten
suuhun. Oletettiin, että hän oli syönyt palasen Jumalan lihaa ja juonut
kulauksen hänen vertansa. Tämän jälkeen pappi siirsi esiripun syrjään,
aukasi keskiovet, ja ottaen käteensä kullatun, maljan, tuli sen kanssa
keskiovien kautta esille kysyen eikö ketään haluttaisi myöskin maistaa
Jumalan ruumista ja verta, jotka olivat maljassa.
Halukkaita oli joitakuita lapsia.
Otettuaan aluksi selvän lasten nimistä pappi nosti varovasti lusikalla
maljasta leipäpajasia ja pisteli niitä vuorotellen syvälle jokaisen
lapsen suuhun, jolla välin lukkari pyyhki heidän suitansa päästäen
iloisen laulun siitä, että lapset nyt olivat syöneet Jumalan lihaa ja
juoneet hänen vertansa. Sitten vei pappi maljan pois aitauksen taakse ja
juotuaan siellä pohjaan maljassa löytyvän veren ja syötyään kaikki
Jumalan lihan palaset, kuivattuaan tyystin viiksensä, suunsa ja maljan,
ilmestyi mitä iloisimmassa mielentilassa, reippain askelin, hienojen,
vasikannahkaisten saapaspohjain naristessa, jälleen esille aitauksen
takaa.
Tähän olisi varsinainen kristillinen jumalanpalvelus päättynyt. Mutta
pappi halusi vielä lohduttaa onnettomia vankeja ja lisäsi tavallisiin
menoihin erityisen osan. Tämä erikoinen jumalanpalvelus oli siinä, että
pappi asettui kullatun, litteäksi taotun, mustuneen korkokuvan eteen,
joka esitti sitä samaa Jumalaa, jota hän oli syönyt, ja joka oli
valaistu kymmenkunnalla vahakynttilällä, ja alkoi kummallisella,
puoleksi laulavalla ja puoleksi puhuvalla tekoäänellä lausua sanoja,
jotka sisälsivät seuraavia huudahduksia: »Jeesus suloisin, kirkkaus
apostolein, Jeesus, kunnia marttyyrein, herra kaikkivoipa, pelasta
minut, Jeesus pelasta minut, Jeesukseni ihanaiseni, armahda, Vapahtajani
Jeesus, minua tykösi turvautuvaa, rukousteni tähden Sinun ja kaikkien
Sinun pyhiesi puoleen, ah Jeesus, kaikkien profeetta, Vapahtajani
Jeesus, paratiisin suo autuudet minulle, ihmisten ystävä Jeesus!»
Tässä hän pysähtyi, veti henkeensä, teki ristinmerkin, kumartui maahan,
ja kaikki tekivät samoin. Tirehtööri, vartijat, vangit, kaikki
kumarsivat ja lehteriltä kuului yltynyt rautojen kalina.--»Enkelein
Luoja ja voimien Jumala», jatkoi hän: »Jeesukseni ihanin, ihastus
enkelien, Jeesukseni väkevin, lunastus isien, Jeesukseni make'in,
ylistys esivanhempien, Jeesukseni kunniain', vahvistus kuninkain,
Jeesukseni autuain, täyttymys profeettain, Jeesukseni ihmehinen, linna
luja marttyyrien, Jeesukseni hiljainen, ilo munkkein monien, Jeesukseni
leppe'in, sulo suuri pappien, Jeesukseni armahinen, apu aulis
paastoojien, Jeesukseni herttainen, ilonlähde veljien, Jeesukseni
puhtahin, puhtaus sä puhtaiden, Jeesus iankaikkinen, vapahdus sä
syntisten, Jeesus Poika Jumalan, armahda jo minuan'», pääsi hän vihdoin
pysähdyspaikkaan, kerrottuaan yhä kovemmalla ja kovemmalla vihellyksellä
sanan »Jeesukseni», kohautti sitten kädellään silkkivuorisen
pappisviittansa ja langeten toiselle polvelleen kumartui maahan, köörin
toistaessa viimeisiä säkeitä: »Jeesus Poika Jumalan, armahda jo
minuan'», ja vankien vuoroin laskeutuessa maahaan vuoroin noustessa,
suoritellen tukkaansa, joka oli kumartaissa pudonnut otsalle, ja rautoja
rämistellen, jotka hieroivat heidän heikkoja jalkojansa.
Tätä jatkui hyvin kauan. Ensin pidettiin ylistysmessua, joka päättyi
sanoihin: »armahda minua», sitten pidettiin toisia ylistysmessuja, jotka
päättyivät sanoihin: »halleluija». Ja vangit kumartelivat ja ristivät
itseänsä aluksi jokaisen keskeytyksen sattuessa, mutta sitten vaan joka
toisen aikana jopa vasta kolmannenkin perästä, ja kaikki olivat sangen
iloissaan, kun ylistysmessut olivat lopussa ja pappi, päästettyään
itsekin kevennyksen huokauksen, sulki kirjan ja läksi aitauksensa
taakse. Vielä oli jäljellä vaan viimeinen toimitus: pappi otti suurella
pöydällä olevan kullatun ristin, jonka päissä olivat pienet
emalji-medaljongit, ja astui ristin kanssa keskelle kirkkoa.
Ensimäiseksi tuli tirehtööri hänen luoksensa suutelemaan ristiä, sitten
vartijat, ja sitten tulivat ristin luo vangit, tungeskellen, lykkien ja
kuiskaamalla sättien toisiansa. Pappi puheli tirehtöörin kanssa ja
tuppasi sentähden ristin ja kätensä milloin suuhun milloin nenään häntä
lähestyville vangeille, jotka koettivat saada suudelluksi sekä ristiä
että papin kättä. Näin loppui kristillinen jumalanpalvelus, jonka
tarkoitus oli lohduttaa ja kohottaa eksyneitä veljiä.