Heti kun tehtiin seuraava keskeytys Nehljudof nousi ja tuli käytävään
päättäen olla enää palaamatta istuntosaliin. Antaa heidän tehdä hänen
kanssansa mitä tahtovat, mutta tähän ilveilyyn hän ei enää voi ottaa
osaa.
Otettuaan selvän missä yleisen syyttäjän huone oli, meni Nehljudof tämän
luo. Vahtimestari ei olisi häntä laskenut, vaan sanoi, että syyttäjä oli
työssä, mutta Nehljudof, kuuntelematta häntä, meni sisälle ja kääntyen
vastaan tulevan virkamiehen puoleen pyysi tätä ilmoittamaan yleiselle
syyttäjälle olevansa valamies ja että hänen oli välttämätöntä tavata
syyttäjää erään sangen tärkeän asian vuoksi. Nehljudofin ruhtinaallinen
arvonimi ja hienot vaatteet auttoivat häntä. Virkamies teki ilmoituksen
syyttäjälle, ja Nehljudof laskettiin sisälle. Yleinen syyttäjä otti
hänet vastaan seisaaltansa, nähtävästi tyytymättömänä siihen
itsepintaisuuteen, millä Nehljudof oli pyrkinyt hänen puheillensa.
--Mitä haluatte?--kysyi yleinen syyttäjä ankarasti.
--Minä olen valamies, nimeni on Nehljudof ja minun täytyy
välttämättömästi tavata syytettyä Maslovaa,--sanoi Nehljudof nopeasti ja
päättävästi, punastuen ja tuntien tekevänsä jotain semmoista, mikä on
ratkaisevasti vaikuttava hänen elämäänsä.
Yleinen syyttäjä oli lyhyenläntä, tummanverinen mies, tukka lyhyt,
harmahtava, silmät kirkkaat ja vilkkaat, tuuhea, leikattu parta
esiinpistävässä alaleuvassa.
--Maslovaa? Kyllä tunnen. Hän oli syytetty myrkytyksestä,--sanoi
syyttäjä rauhallisesti.--Mitä varten te tahdotte häntä tavata?--Ja
sitten ikäänkuin haluten pehmentää käytöstänsä lisäsi:--En voi antaa
lupaa teille, tietämättä mitä varten se on teille tarpeen.
--Se on minulle tarpeen erään minulle hyvin tärkeän asian vuoksi,--sanoi
Nehljudof sävähtäen punaseksi.
--Vai niin,--sanoi syyttäjä ja nostettuaan silmänsä katseli
tarkkaavaisesti Nehljudofia.--Onko hänen asiansa jo ollut esillä vai ei?
--Hän oli eilen oikeuden edessä, ja tuomittiin neljäksi vuodeksi
pakkotöihin--vääryydellä. Hän on syytön.
--Vai niin. Jos hän on vasta eilen saanut tuomionsa,--sanoi syyttäjä
panematta mitään huomiota Nehljudofin ilmoitukseen että Maslova oli
syytön,--ennenkuin tuomio on voittanut laillisen voiman hän yhä
säilytetään tutkintovankilassa. Vankeja voi siellä tavata vaan
määräpäivinä. Sinne nyt neuvonkin teitä kääntymään.
--Vaan minun täytyy saada tavata häntä niin pian kuin
mahdollista,--sanoi Nehljudof tuntien alaleukansa vapisevan ja
ratkaisevan hetken olevan lähellä.
--Mutta mistä syystä se on teille välttämätöntä?--kysyi syyttäjä
kohottaen vähän levottomasti kulmakarvojansa.
--Siitä syystä, että hän on syytön ja tuomittu pakkotöihin. Mutta
kaikkeen syypää olen minä,--sanoi Nehljudof vapisevalla äänellä, tuntien
samalla puhuvansa semmoista, mitä ei olisi oikeastaan tarvinnut.
--Millä tavalla sitten?--kysyi syyttäjä.
--Sillä tavalla, että minä olen pettänyt hänet ja saattanut siihen
tilaan, missä hän nyt on. Jollei hän olisi semmoinen, miksi minä olen
hänet tehnyt, ei hän olisi joutunut tämmöisen syytöksenkään alaiseksi.
--En minä sittenkään ymmärrä, missä yhteydessä tämä on tapaamisen
kanssa.
--Siinä yhteydessä että minä tahdon seurata häntä ja ... mennä naimisiin
hänen kanssaan,--sai Nehljudof sanotuksi. Ja kuten aina, kun hän vaan
tuli tähän aineeseen, kyyneleet nousivat hänen silmiinsä.
--Todellakin?--Vai niin!--sanoi syyttäjä.--Tämä on todellakin aivan
erikoinen tapaus. Ettekös te ole äänivaltainen Krasnoperskin
piirikunnasta?--kysyi syyttäjä aivan kuin muistellen mitä hän oli ennen
kuullut Nehljudofista, joka nyt esitti niin kummallisen tuumansa.
--Suokaa anteeksi, en luule että tämä olisi missään yhteydessä pyyntöni
kanssa,--vastasi Nehljudof kiihkeästi ja vihaisesti.
--Eipä suinkaan, ei,--sanoi yleinen syyttäjä tuskin huomattavasti
hymähtäen ja ollenkaan joutumatta hämilleen,--mutta teidän pyyntönne on
niin tavatonta laatua, niin ulkopuolella kaikkia muodollisuuksia...
--No, voinko siis saada luvan?
--Luvanko? Kyllä, annan teille kohta päästölipun. Olkaa hyvä, istukaa.
Hän tuli pöydän luo, istui ja alkoi kirjoittaa.
--Tehkää hyvin, istukaa.
Nehljudof jäi seisomaan.
Kirjoitettuaan päästölipun yleinen syyttäjä antoi sen Nehljudofille
uteliaasti häneen katsoen.
--Vielä minun on ilmoittaminen,--sanoi Nehljudof,--etten enää voi ottaa
osaa oikeuden istuntoihin.
--Teidän on, kuten tiedätte, esittäminen pätevät syyt oikeudelle.
--Syyt ovat ne, että pidän jokaista oikeutta tarpeettomana, jopa
siveettömänäkin.
--Niinpä kyllä,--sanoi yleinen syyttäjä yhä samalla tavalla tuskin
huomattavasti hymyillen, ikäänkuin osoittaaksensa, että tämmöiset
ilmoitukset olivat hänelle hyvin tuttuja ja kuuluivat tiettyyn
hullunkuriseen luokkaan.--Niinpä kyllä, mutta te arvattavasti kuitenkin
ymmärrätte, että minä, ollen yleisenä syyttäjänä oikeudessa, en voi olla
kanssanne samaa mieltä. Ja sentähden neuvon teitä ilmoittamaan asiasta
oikeudelle, joka sitten päättää onko ilmoituksenne otettava huomioon vai
ei, ja jälkimäisessä tapauksessa tuomitsee teille sakon. Kääntykää siis
oikeuden puoleen.
--Olen jo ilmoittanut enkä enää mene minnekään,--sanoi Nehljudof
vihaisesti.
--Jääkää hyvästi,--sanoi yleinen syyttäjä kumartaen päällänsä,
nähtävästi haluten pikemmin päästä tästä kummallisesta asiamiehestä.
--Kuka se kävi luonanne?--kysyi oikeudenjäsen tullen heti Nehljudofin
jälkeen yleisen syyttäjän työhuoneeseen.
--Nehljudof, tiedättehän, joka vielä Krasnoperskin piirikunnassa teki
kuntakokouksessa kaikenlaisia kummallisia ilmoituksia. Ja kuvailkaa, hän
on valamiehenä, ja syytettyjen joukossa esiintyy pakkotöihin tuomittu
nainen, eli tyttö, jonka hän sanojensa mukaan oli pettänyt, ja nyt hän
tahtoo mennä naimisiin sen kanssa.
--No ihanko todella?
--Niin hän minulle sanoi, ja vieläpä jotenkin kummallisesti
kiihoittuneena.
--On jonkinlaista epävakaisuutta, jotain epänormaalia nykyisissä
nuorissa miehissä.
--Eipä tuo enää niin nuorikaan ole.
--No entä teidän ylistämänne Ivashenko sitten, huh kuinka se
kyllästyttää. Se panee kuin piinapenkille: puhuu ja puhuu ja puhuu ilman
loppua.
--Niitä pitää yksinkertaisesti vaan keskeyttää, muutenhan ne ovat
varsinaisia jarruttajia.