Lopulta saapui myös Matvei Nikititsh, ja valamiesten huoneeseen tuli
laiha, pitkätukkainen oikeudenpalvelija, joka kulki toinen kylki edellä,
samalla tavalla vinoon näkyi vetävän myös hänen alahuulensa.
Tämä oikeudenpalvelija oli rehellinen mies, yliopistosivistyksen saanut,
mutta hän ei pysynyt missään virassa pitkään, koska joi ajoittain
herkeämättä. Kolme kuukautta sitten joku kreivitär, joka auttoi hänen
vaimoansa, toimitti hänelle tämän paikan, ja tähän päivään asti hän yhä
olikin siinä pysynyt, suureksi iloksensa.
--No, kunnioitettavat herrat, olemmeko nyt siis kaikki koossa?--sanoi
hän pannen rillit nenälleen ja katsellen niiden läpi.
--Arvatenkin kaikki,--sanoi iloinen kauppias.
--Niin tarkastakaammepa,--sanoi edellinen ja saatuaan taskustaan listan
alkoi huutaa valamiehien nimiä katsellen heihin milloin rillien yli
milloin niiden läpi.
--Valtioneuvos I. M. Nikiforof.
--Minä,--sanoi komea herrasmies, joka tunsi hyvin kaikki käräjätavat.
--Virasta eronnut översti Ivan Semjonovitsh Ivanof.
--Täällä,--vastasi laiha mies, joka oli virasta eronneen univormussa.
--Toisen arvoluokan kauppias Pietari Baklashof.
--O-on, sanoi hyvänluontoinen kauppias kasvot täydessä
hymyssä.--Valmiina ollaan!
--Kaartinluutnantti, ruhtinas Dmitrij Nehljudof.
--Minä,--vastasi Nehljudof.
Oikeudenpalvelija, erityisen kohteliaasti ja miellyttävästi katsahtaen
rillien yli, kumarsi, ikäänkuin eroittaen hänet täten muista.
--Kapteeni Jurij Dmitrievitsh Dantshenko, kauppias Grigorij Efirnovitsh
Kuleshof. j.n.e., j.n.e.
Kaikki, paitsi kahta, olivat saapuvilla.
--Nyt, hyvät herrat, pyydän astumaan saliin,--sanoi oikeudenpalvelija
sulavalla liikkeellä osoittaen oveen päin.
Kursaillen toistensa edessä ovessa, menivät nyt kaikki käytävään ja
käytävästä istuntosaliin.
Käräjäsali oli suuri, pitkulainen huone. Sen toisessa päässä oli
kolmiporraksinen lava, jonka keskellä seisoi pöytä katettuna viheriään
verkaan tummemman viheriäisine rimssuineen. Pöydän takana oli kolme
nojatuolia, hyvin korkeine, leikeltyine tammiselkineen, ja tuolien
takana riippui kultaisissa puitteissa, kirkkailla väreillä maalattu
keisarin kuva, luonnollisessa koossa, kenraalin puvussa olkanauhoineen,
toisella jalalla hiukan eteenpäin astuvana, käsi sapelin kahvassa.
Oikeassa nurkassa riippui pyhäinkuva, esittäen Kristusta
orjantappurakruunu päässä, ja sen alla seisoi rukousalttari, oikealla
puolella sijaitsi vielä yleisen syyttäjän pulpetti. Tätä vastapäätä,
vasemmalla puolella oli peremmällä sihteerin pöytä, ja lähempänä yleisöä
tammesta sorvatut kaidepuut, joiden takaa näkyi syytettyjen vielä tyhjä
penkki. Lavan oikealla puolella seisoi kahdessa rivissä tuoleja, myöskin
korkeine selustimineen, valamiehiä varten, alhaalla oli asianajajain
pöytiä. Kaikki tämä oli salin etummaisessa päässä, jonka muuten aitaus
jakoi kahteen osaan. Takimmainen osa oli täynnänsä penkkirivejä, jotka
toinen toistaan ylempänä, ylettyivät peräseinään asti. Täällä salin
takimmaisessa osassa, eturiveissä, istui neljä tehtaalaisen tai piian
tapaista naista, ja kaksi työväestöön kuuluvaa miestä. jotka nähtävästi
salin komeuden lannistamina, arasti kuiskuttelivat keskenänsä.
Kohta valamiesten tultua astui oikeudenpalvelija toispuoleisella
käyntitavallaan keskelle salia ja huusi kovalla äänellä, ikäänkuin olisi
tahtonut säikäyttää läsnäolijoita:
--Oikeus lähestyy!
Kaikki nousivat seisoalleen, ja salin lavalle ilmestyivät tuomarit:
puheenjohtaja jäntereinensä ja komeine poskipartoineen; sitten
synkän-näköinen oikeudenjäsen, kultasankaisine silmälasineen, ja hän oli
nyt sitäkin synkempänä, kun juuri ennen istuntoa oli tavannut lankonsa,
joka oli yksi oikeuden auskultanteista, ja tämä hänelle ilmoitti
käyneensä sisaren luona ja saaneensa häneltä tietää, ettei päivällistä
tule.
--Siispä menemmekin kapakkaan,--sanoi lanko nauraa hihittäen.
--Tässä ei ole naurun sijaa,--sanoi synkkä oikeudenjäsen ja synkistyi
vielä enemmän.
Ja vihdoin kolmas oikeudenjäsen, samainen Matvei Nikititsh, joka aina
myöhästyi,--hän oli partaniekka, suuret, pitkäluomiset, hyväntahtoiset
silmät päässä. Tätä oikeudenjäsentä vaivasi mahakuume, ja hän oli tästä
aamusta lähtien, lääkärin neuvosta, alkanut käyttää uutta parannustapaa,
joka oli viivyttänyt häntä kotona tällä kertaa vielä tavallistakin
kauemmin. Noustessaan lavalle oli hän miettivän näkönen siitä syystä,
että hänellä oli tapana kaikilla mahdollisilla keinoin koetella arvata
vastauksia niihin kysymyksiin, jotka olivat hänen sydämmellään. Nyt
hänellä oli edessään semmoinen taika, että jos askelten luku ovelta
nojatuoliin asti on tasajakoinen kolmella, niin uusi parannuskeino
auttaa hänet mahakuumeesta,--jollei, niin ei tule parannustakaan.
Askelia oli 26, mutta hän teki pienoisen lisäaskeleen ja pääsi siten
juuri 27:nellä nojatuoliinsa.
Puheenjohtaja ja oikeudenjäsenet tekivät lavalle astuessaan, kullalla
kirjailluissa virkatakin kauluksissaan, hyvin voimakkaan vaikutuksen.
Sen he itsekin tunsivat, koska kaikki kolme, ikäänkuin hämillään omasta
suuruudestaan, katsoivat vaatimattomasti alas istuen leikkauksilla
varustettuihin nojatuoleihinsa viheriällä veralla katetun pöydän taakse.
Tälle oli asetettu kolmikulmainen kapine kotkankuvinensa, lasimaljoja,
jommoisissa tavallisesti pidetään konfehteja nähtävinä, läkkipullo,
teräskyniä, puhdasta paperia ja erikokoisia ja lajisia vastaterotettuja
lyijykyniä. Tuomarien kanssa tuli myöskin yleisen syyttäjän apulainen.
Hän meni, salkku samaten kainalossa ja kättänsä yhä heiluttaen,
paikallensa ikkunan luo, ja heti syventyi asiapapereitten lukemiseen,
käyttäen näin hyväkseen jokaista hetkeä juttuun perehtyäkseen. Tämä
yleinen syyttäjä oli vasta neljättä kertaa syyttäjän toimessa. Hän oli
hyvin kunnianhimoinen ja oli lujasti päättänyt yletä virkaurallaan,
jonka vuoksi hän piti välttämättömänä saada asianomaiset syytteeseen
jokaisessa jutussa, missä hän vaan syyttäjänä esiintyi. Myrkytysjutun
juonen hän nyt pääpiirteissään tunsi ja oli jo suunnitellut puheensa,
hänelle oli vaan vielä tarpeen muutamia tosiasioita, joita hän häthätää
asiapapereista keräsi ja kirjoitteli muistiin.
Sihteeri istui lavan toisella puolella, ja, saatuaan reilaan kaikki
mahdollisesti luettavat paperit, silmäili erästä kiellettyä artikkelia,
jonka oli eilen saanut käsiinsä. Hänen teki mieli keskustella tästä
artikkelista suuripartaisen oikeudenjäsenen kanssa, jonka kanssa he
olivat samaa mieltä, ja ennen keskustelua hänen piti tutustua
kirjoitukseen.