II.

Vangitun Maslovan historia oli hyvin tavallinen historia. Hän oli

herraskartanossa palvelevan naimattoman naisen tytär. Tämä nainen, eläen

äitinsä kanssa karjakkona kahden sisarusneidin omistamalla tilalla, oli

synnyttänyt joka vuosi, ja, kuten maalla tavallisesti käy, lapset

kastettiin, vaan äiti ei imettänytkään pienokaista, joka oli ilmestynyt

hänen haluamattaan, joka oli tarpeeton ja häiritsi työssä, ja niin se

pian sai kuolla nälkään.

Näin oli kuollut viisi lasta. Kaikki he olivat kastetut, mutta kaikki

olivat jääneet imettämättä ja kuolleet. Kuudes lapsi, jonka isä oli

kuleksiva mustalainen, oli tyttö, ja tämän kohtalo olisi ollut

samallainen, mutta kävi niin, että toinen vanhoista neideistä pistäytyi

navettaan antaakseen nuhteita karjakoille, kun kermassa oli tuntunut

lehmän haju. Navetassa makasi synnyttäjä kauniin, terveen pienokaisen

kanssa. Vanha neiti antoi nyt nuhteita niin hyvin kermasta kuin

siitäkin, että synnyttäjä oli päästetty navettaan, ja oli jo lähtemässä

pois, kun huomasi lapsosen, armahti sitä ja tarjoutui sen kummiksi. Hän

kastattikin tytön, ja sitten, säälien ristilastaan, antoi maitoa ja

rahoja äidille, joten lapsi jäi eloon. Niinpä vanhat neidit sitten

nimittivätkin sen »pelastetuksi».

Lapsi oli kolmen vuotias, kun hänen äitinsä sairastui ja kuoli.

Isoäidille oli lapsenlapsi vastukseksi, ja silloin vanhat neidit ottivat

tytön luoksensa. Mustasilmäisestä tytöstä tuli tavattoman elävä ja

miellyttävä, ja vanhat neidit olivat hänestä hyvillään.

Vanhoja neitiä oli kaksi: nuorempi, hyväluontoisempi--Sofia Ivanovna,

joka oli lapsenkin kastattanut, ja vanhempi, ankarampi--Maria Ivanovna.

Sofia Ivanovna piti tytön vaatteissa ja opetti sitä lukemaan sekä tahtoi

sitä ottotytökseen. Maria Ivanovna taas sanoi, että tytöstä olisi

tehtävä työihminen, hyvä sisäpiika, ja sentähden hän oli vaativainen,

rankaisi, jopa löikin tyttöä pahalla tuulella ollessaan. Niinpä näiden

kahden vaikutuksen välillä tytöstä kasvoikin puoleksi sisäpiika ja

puoleksi ottotyttö. Häntä kutsuttiinkin sentähden keskinkertaisella

nimellä Katjushaksi, ei Katjkaksi, kuten kutsutaan piikaa, eikä

Katenjkaksi, kuten kutsutaan omaa lasta. Hän ompeli, siivosi huoneita,

kiilloitteli liidulla pyhäinkuvia, paahtoi, jauhoi ja tarjosi kahvia,

toimitti vähäisemmät vaatteenpesut ja välistä istui neitien kanssa

ääneen lukemassa.

Hänellä oli kosijoita, vaan ei hän kenestäkään huolinut, kun tunsi, että

elämä työihmisten kanssa, jotka häntä kosivat, tulisi hänelle vaikeaksi,

tottunut kun oli herraselämän hempeyteen.

Näin hän eli 16:nteen ikävuoteen asti. Päästyään sen ikävuoden yli

saapui neitien luo heidän veljenpoikansa, ylioppilas, rikas ruhtinas, ja

Katjusha, uskaltamatta tunnustaa sitä hänelle tai edes itselleenkään,

rakastui häneen. Sitten, kahden vuoden kuluttua, tämä sama veljenpoika

poikkesi tätejä katsomaan matkallansa sotaan ja viipyi, silloin talossa

neljä päivää. Lähtönsä edellisenä iltana hän vietteli Katjushan, ja,

pistettyään hänelle viimeisenä päivänä sataruplasen käteen, matkusti

pois. Viiden kuukauden kuluttua hänen lähtönsä jälkeen Katjusha sai

varmasti tietää olevansa raskauden tilassa.

Siitä lähtien oli hänelle kaikki tyyni yhdentekevää, ja hän vaan

ajatteli kuinka pääsisi siitä häpeästä, joka häntä odotti. Hän alkoi

haluttomasti ja huolimattomasti palvella neitejä ja vihdoin, itsensäkin

tietämättä, rietaantui ja antoi tulla pahoja sanoja neideille, joita

sanoja hän itsekin sitten katui, sekä pyysi päästökirjaa.

Ja neidit, hyvin tyytymättöminä häneen, päästivät hänet. Heiltä hän tuli

sisäpiiaksi eräälle poliisille, vaan pysyi tässä paikassaan ainoastaan

kolme kuukautta, sillä poliisi, 50 vuotias ukko, alkoi häntä ahdistella,

ja meni kerran niin pitkälle, että Katjusha vimmastui, sanoi häntä

pöllöksi ja vanhaksi piruksi, ja tyrkkäsi häntä rintaan, niin että hän

kaatui. Katjusha ajettiin palveluksesta röyhkeyden vuoksi. Uutta paikkaa

oli turha hakea, kun jo kuitenkin lähestyi synnyttämisen aika, ja hän

asettui asumaan maalaisen kätilöämmän luo, joka myyskenteli viinaa.

Synnytys oli helppo. Mutta kätilö, joka oli kylässä hoitanut sairasta

synnyttäjää, tartutti Katjushaan maitokuumeen, ja lapsi, poikanen,

lähetettiin kasvatuslaitokseen, minne se oli heti perille päästyä

kuollut, lasta saattaneen akan kertomuksen mukaan.

Rahoja oli Katjushalla kaikkiaan silloin kuin hän asettui kätilön luo

127 ruplaa, joista 27 ansaittuja ja 100 ruplaa viettelijän antamia.

Mutta lähtiessä sieltä oli hänellä jäljellä ainoastaan 6 ruplaa. Hän ei

osannut pitää rahoja, tuhlasi niitä omiin tarpeisinsa ja antoi myöskin

jokaiselle, joka pyysi. Kätilö otti häneltä hyyrystä, ruuasta ja teestä

kahden kuukauden ajalta 40 ruplaa, 25 ruplaa meni lapsen lähettämiseen,

40 ruplaa kätilö pyysi ja sai lainaksi lehmän ostamista varten,

parikymmentä ruplaa kului noin vaan--pukuun, makeisiin, niin että

parannuttuansa Katjushalla ei ollut rahoja, vaan oli pakko hakea

paikkaa. Paikan hän sai erään metsävoudin luona. Metsävouti oli nainut

mies, mutta samoin kuin poliisikin jo ensi päivästä alkoi ahdistella

Katjushaa. Mies inhotti häntä ja Katjusha koetti välttää häntä. Mutta

mies oli häntä kokeneempi ja viekkaampi, ja--mikä pääasia--hän oli

isäntä, joka saattoi lähettää piian minne tahtoi, ja niinpä hän sopivan

hetken tultua otti tämän valtaansa. Vaimo sai asiasta vihiä, ja

tavattuaan kerran miehensä yksin huoneessa Katjushan kanssa, hyökkäsi

tätä lyömään. Katjusha ei perääntynyt ja syntyi tappelu, jonka johdosta

hän ajettiin talosta saamatta palkkaa. Silloin Katjusha lähti kaupunkiin

ja asettui tätinsä luo. Tätin mies oli nitoja, joka oli ennen elänyt

siivosti, mutta nyt oli kadottanut kaikki työnantajansa, oli juoppo,

joka joi kaikki, minkä käsiinsä sai. Tätillä oli vähäinen pesulaitos,

josta hän lapsinensa eli ja ylläpiti hunningolle joutunutta miestään.

Hän ehdotteli Maslovalle, että tämä rupeisi pesijättäreksi hänelle.

Mutta nähtyään, kuinka raskaassa työssä pesijättäret tätin luona elivät,

Maslova epäili suostua ja kyseli vaan konttoreista palvelijattaren

paikkoja. Tämmöinen paikka vihdoin löytyi erään rouvan luona, joka asui

kahden lyseossa käyvän poikansa kanssa. Viikon kuluttua hänen tulonsa

jälkeen vanhempi, kuudennen luokan lyseolainen, jolla jo oli viiksien

alkua, heitti lukemisen ja alkoi lakkaamatta ahdistella Maslovaa. Äiti

pani kaikki Maslovan syyksi ja erotti hänet palveluksesta. Uutta paikkaa

ei ollut tiedossa, mutta kävi niin, että tultuansa konttoriin, joka

välitti palvelioita isännille, Maslova tapasi siellä rouvan, jolla oli

sormuksia ja rannerenkaita täyteläisissä paljaissa käsissään. Otettuaan

selvän paikattoman Maslovan asiasta tämä rouva ilmoitti hänelle

osoitteensa ja pyysi tulemaan luokseen. Maslova meni. Rouva otti hänet

ystävällisesti vastaan, tarjosi torttuja ja makeata viiniä ja lähetti

piikansa viemään jonnekin jotakin paperilippua. Iltasella tuli

huoneeseen iso-kasvuinen herrasmies, jolla oli pitkät harmahtavat

hiukset ja harmaa parta; hän heti istuutui Maslovan viereen ja alkoi

kiiltävin silmin ja hymyillen tarkastella tätä ja laskea leikkiä hänen

kanssaan. Emäntä kutsui herran viereiseen huoneeseen, ja Maslova kuuli,

kuinka emäntä sanoi: »vastasaapunut, terve maalaistyttö.» Sitten emäntä

kutsui Maslovan erikseen ja sanoi, että se on kirjailija, jolla on

paljon rahoja ja joka ei ole säästävä mitään, jos Maslova häntä vaan

miellyttää. Maslova miellyttikin häntä, ja kirjailija antoi hänelle 25

ruplaa, luvaten usein tulla häntä katsomaan. Rahat hupenivat aivan pian

hyyryyn tätin luona, uuteen leninkiin, hattuun ja nauhoihin. Muutaman

päivän kuluttua kirjailija kutsutti hänet luokseen uudestaan. Hän meni.

Kirjailija antoi hänelle vielä 25 ruplaa ja tarjosi asunnon erityisessä

kortteerissa.

Asuessaan kirjailijan hyyräämässä kortteerissa Maslova rakastui samassa

paikassa asuvaan iloiseen puotipoikaan. Itse hän ilmoitti tästä seikasta

kirjailijalle ja muutti sitten paljoa pienempään kortteeriin. Mutta

puotipoika, joka ensin lupasi naida hänet, matkusti mitään virkkamatta

Nishninowgorodiin, nähtävästi hyläten hänet, ja Maslova jäi yksin. Hän

olisi nyt tahtonut jäädä yksinänsä kortteeriin asumaan, mutta sitä ei

sallittu. Ja naapurissa sanottiin, että hänellä oli oikeus asua näin

ainoastaan, jos hänellä oli keltanen lupalippu ja jos hän suostui

tarkastuksen alaiseksi. Silloin hän lähti jälleen tätin luo. Täti,

nähtyänsä hänen muodikkaan pukunsa, peleriininsä ja hattunsa, otti hänet

kunnioituksella vastaan eikä enää tohtinut tarjota pesijättären paikkaa,

vaan katsoi hänen nyt nousseen ylemmälle elämän asteelle. Ei Maslova nyt

enää ajatellutkaan pesijättäreksi rupeamista. Hän katsoi nyt säälillä

sitä vankielämää, jota nuo kalpeat laihakätiset pesijättäret etumaisissa

huoneissa viettivät; muutamat heistä olivat jo keuhkotautisia, ja

nähdessään heidän pesevän ja hierovan vaatteita 30:n asteen

saippuahöyryssä, akkunat auki olipa talvi tahi kesä, häntä kauhistutti

ajatella joutuvansa tämmöiseen vankilaan. Ja niinpä juuri tähän aikaan,

joka oli Maslovalle erittäin onneton, koskei tahtonut löytyä ainoatakaan

suojelijaa, hänet sai käsiinsä eräs nainen, jonka asia oli toimitella

tyttöjä porttoloihin.

Maslova oli jo kauan sitten polttanut tupakkia, mutta puotipojan kanssa

solmitun yhteytensä loppuaikoina ja sitten kuin tämä oli hänet hylännyt,

hän yhä enemmän tottui juomaan. Viini ei miellyttänyt häntä yksistään

siksi, että maistui hyvältä, vaan enemmänkin siksi, että teki hänelle

mahdolliseksi unohtaa raskaat muistonsa, antoi rohkeutta seurustelussa

ja varmuutta omasta arvostaan, joita kumpaakaan ominaisuutta ei hänellä

viinittä ollut. Selvänä hänen oli aina paha olla ja hävetti.

Yllämainittu nainen pani toimeen kekkerit tätin kunniaksi, ja

juotettuansa Maslovan, tarjosi hänelle pääsyn hyvään, kaupungin

parhaimpaan laitokseen, kuvaten hänelle tuommoisen aseman kaikkia etuja

ja hyviä puolia. Maslovan oli valittavana, joko: piian alentava asema,

milloin miehet varmaan tulisivat ahdistelemaan ja milloin tulisi

tapahtumaan salaisia, ajoittaisia haureussyntejä, taikka: turvattu,

rauhallinen, laillistettu asema, ja julkinen, lain sallima ja hyvin

maksettu alituinen haureuselämä. Ja hän valitsi jälkimäisen. Paitsi

sitä, hän ajatteli täten kostaa sekä viettelijänsä että puotipojan ja

kaikki muut, jotka olivat hänelle pahaa tehneet. Vielä eräs toinen

seikka viekotteli häntä ja vaikutti osaltaan lopulliseen päätökseen.

Nainen oli näet sanonut hänelle, että hän saisi tilata itselleen mitä

vaatteita vaan tahtoi, samettisia, silkkisamettisia, silkkisiä,

baalipukuja avonaisine olkapäine ja paljaine käsivarsine. Ja kun Maslova

kuvaili itseänsä heleän keltasessa silkkipuvussa mustan

samettipäärmäyksen kanssa--kuten sanotaan: dekoltee,--ei hän voinut

pidättää, vaan luopui passistaan. Ja vielä samana iltana nainen otti

ajurin ja vei Maslovan Kitaevan kuuluisaan taloon.

Ja siitä asti alkoi Maslova elää sitä elämää, jossa ihmiset

kroonillisesti rikkovat jumalallisia ja inhimillisiä käskyjä vastaan,

elämää, jota viettävät sadat ja sadattuhannet naiset,--jota

hallitusvalta, kansalaistensa parasta huolehtiessa, sekä suvaitsee että

suojelee, ja joka yhdeksälle naiselle kymmenestä loppuu tuskallisiin

tauteihin, ennenaikaiseen raihnaisuuteen ja kuolemaan.

Aamulla ja päivällä raskasta nukkumista öisen mässäyksen jälkeen. 3:n

tai 4:n aikana väsynyttä nousemista likaiselta vuoteelta, seltteriveden

ja kahvin juomista kohmelon vuoksi, laiskaa vetelehtimistä pitkin

huoneita alusvaatteissa ja yönutuissa, kadulle katselemista

ikkunauutimien takaa, velttoa torailemista keskenään, sitten ruumiin ja

hiuksien pesemistä, voitelemista ja hajuvesillä täyttämistä, pukujen

koettelemista, riitoja niiden johdosta emännän kanssa, peiliin

katselemista, kasvojen, silmäkulmien maalailemista, makeaa rasvaista

ruokaa, sitten pukeutuminen kirkasvärisiin, silkkisiin, alastomaksi

jättäviin pukuihin, esiintyminen kirkkaasti valaistuun, koristettuun

saliin,--vieraiden saapuminen:--musiikkia, tansseja, konfehteja,

viinejä, tupakan polttoa ja haureutta nuorten, keski-ikäisten,

puolilasten, ikäkulu-ukkojen, naimattomien, naineiden, kauppiaiden,

puotipoikien, armeenialaisten, juutalaisten, tataarien, rikkaiden,

köyhien, terveiden, sairaiden, humaltuneiden, selvien, raakojen,

hienojen, sotilaiden, siviilien, ylioppilaiden, lyseolaisten--kaikkien

mahdollisten säätyjen, ikien ja ihmislajien kanssa. Ja huutoja ja

pilapuheita ja tappeluja ja tupakkia ja viiniä ja taaskin viiniä,

tupakkia ja musiikkia illasta aamunkoittoon asti. Ja vasta aamulla

vapautuminen ja raskas uni. Ja näin joka päivä läpi viikon. Viikon

lopussa sitä vastoin lähteminen valtiolliseen laitokseen--

poliisikonttoriin, missä valtion palveluksessa olevat virkamiehet,

mieslääkärit, väliin totisesti ja ankarasti, mutta väliin taas

leikkisällä iloisuudella, karkoittaen itsestään sen häveliäisyyden,

jonka luonto on rikoksen välttämiseksi antanut sekä ihmisille että

eläimille, toimittavat näiden naisten tarkastuksen ja antavat heille

lupakirjan jatkamaan samoja rikoksia, joita he itse olivat viikon

kuluessa osallistensa kanssa tehneet. Ja niin alkaa jälleen samallainen

viikko. Samaa joka päivä, kesät, talvet, aret, pyhät.

Näin eli Maslova seitsemän vuotta. Tämän ajan kuluessa hän oli ollut

kahdessa haureustalossa ja yhden kerran sairaalassa. Ollessaan

seitsemättä vuotta haureuslaitoksessa, ja kahdeksantena vuonna lukien

ensimäisestä lankeemisestansa eli jo 26:n ikäisenä, tapahtui hänelle se

asia, jonka vuoksi hän oli vangittu ja nyt, vietettyään kuusi kuukautta

murhaajien ja varkaiden seurassa, kuljetettiin oikeuteen.