raatelemaan veljiänsä, pelkäämättä maan tai "taivaan" valtoja. Mutta
kun nuo "sankarit" ja "pedot" sattuvat pimeällä kulkemaan yksin
hautausmaan ohitse vapisevat he pelosta ja kauhusta. Miksi? Siksi koska
heillä on vuosisatain opetuksen perintönä vaisto, joka kammoo
näkymättömiä voimia. Ja tuota vaistoa vastaan tieto ja todistus siitä,
että "nuo näkymättömät" voimat eivät ole koskaan keneltäkään
hiuskarvaakaan katkaisseet, ei merkitse mitään, eikä tule
merkitsemäänkään niin kauan kuin on olemassa tyhjän pelkäämisen vaisto.
Ei siis tieto hyvästä ja oikeasta, vaan terveet vaistot, terve veri- ja
lihaskudos kykenevät pakottamaan hyveeseen.
Syvällisempi tieto kuitenkin voimakkaasti huutaa meitä taistelemaan
ympäristömme muuttamiseksi terveeksi, kiihottaa meitä arvostelemaan
yhteiskuntaa ja toisiamme, joka on ensimäinen yhteiskunnan ja ihmisen
jalostumisen ehto.
Mielijohteet syntyvät hetkellisen ulkoapäin tulleen vaikutteen
johdosta. Mielijohde on hetkellinen ajatuskuva, voimakkuudessa
suhteellinen syyhynsä, synnyttäjäänsä, ja häipyy verrattain pian.
Vaisto sensijaan vaatii pitkiä aikoja muuttuaksensa ja voimakkaita
toimenpiteitä.
"Nouseminen" ja "lankeaminen" voivat olla tuloksia hetkellisistä
mielijohteista, jotka syntyvät ulkopuolisista vaikuttimista.
Johonkin määrättyyn suuntaan pyrkiminen on seuraus vaistosta.
Vaistot toimivat samoin kuin aistitkin kahteen vastakkaiseen suuntaan:
haluavat ja vierovat. Haluavat vaistot pakottavat siihen johon ne
pyrkivät ja vierovat vaistot pidättävät siitä mikä niille on
vastenmielistä.
Vaisto ollessansa mielijohteita, järjen arvioimisia ja tahtoa
voimakkaampi on luonnollisesti myöskin aisteja voimakkaampi. Vaisto
voipi pakottaa sellaiseenkin jota aistit voimakkaasti vierovat.
Ollessansa aisteille vastakkaiset vaistot voivat aisteja rappeuttaa
niin pitkälle että aistit kokonaan kuoleutuvat. Useimmin kuitenkin
aistit rappeutuvat puhtaasti ulkopuolista laatua olevista syistä.
Jos vaistot ovat terveitä ja toimivat sopusoinnussa voimakkaimman
vaiston olemassaolon säilytysvaiston kanssa, vierovat ne kaikkea
rappeuttavaa ja pakottavat pyrkimään siihen mikä tuottaa tervettä
nautintoa. Mutta jos vaistot ovat pitkiä aikoja vallinneiden
yhteiskunnallisten vääryyksien kautta pilaantuneet, niiden vaikutus
muuttuu päinvastaiseksi: ne pakottavat rappeuttavaan ja estävät
jalostumisesta.
Lisäksi tulee sairas moraali ylösalasin kääntyneine elämänarvoineen ja
kasvattaa mukaisensa käsityksen kärsimyksestä ja nautinnosta. Sen, joka
merkitsee rappeutumista ja todellisuudessa kärsimystä käsitetään ja
uskotaan merkitsevän lopullisesti ja korkeampaa nautintoa ja
päinvastoin.
32
Sairaat vaistot pakottavat kaikkiin epäsäännöllisyyksiin elämäntavoissa
siilonkin kun ulkopuoliset voimat eivät esiinny kylliksi voimakkaina
pakottaaksensa epäsäännöllisyyksiin.
Summattuna nuo vaistot johtavat päämäärään, joka on elämän kieltäminen
ja kansan ehkäpä rodunkin häviö -- siis vastakohta sille johon yleensä
luultiin pyrittävän.
Luultiin pyrittävän korkeampaan elämään ja saavutettiin elämän kokonaan
kieltäminen. Luultiin kuultavan itsesäilytysvaiston ääntä ja tultiin
todellisen itsensä kieltämiseen.
Moraalisessa suhteessa turmiollisimmat nykyisen sivistysyhteiskunnan
taudeista ovat nälkä, tuberkuloosi ja syfilis.
Turmiollisimpia sivistysihmisen vaistoista ovat vaisto
yksityisomistukseen, vaisto tietämättömyyteen, vaisto likaisuuteen,
vaisto säälimiseen, vaisto kuuliaisuuteen järjen kustannuksella ja
vaisto sellaiseen kauneuteen, jossa kokonaan unohdetaan terveys.
Huomattuamme että on olemassa hyvin laajalle levinnyt voimakas vaisto
tietämistä vastaan: -- ei tahdota tietää -- ymmärrämme ihmisten
itsepintaisuuden olla tajuamatta yksinkertaisimpia uusia mutta peräti
tärkeitä asioita.
Vaiston tietämistä vastaan on synnyttänyt ennenkaikkea epäsuotuisat
tilaisuudet tiedon hankkimiselle. Ja siveellisenä tietämisvastaisen
vaiston synnyttäjänä on ollut ensimäisellä sijalla kristinusko, joka on
saarnannut maallisen viisauden mielettömyyttä ja tehnyt tietämisestä --
erittäinkin köyhille -- suorastaan paheen.
Mutta tietämisen tarve, pysyvä halu tietää mahdollisimman paljon,
on perusteiltansa kiinteässä yhteydessä itsesäilytysvaiston
kanssa. Ja tietämisen tarpeen lakkaaminen merkitsee itseasiassa
itsesäilytysvaiston rappeutumista.
Likaisuus on ruumiille sairauden verho, etuvarustus, jossa tuhoavien
tautien siemenet itävät, pesivät ja kehittyvät. Likaisuus on yksi
ensimäisiä ehtoja ruumiillisen rappeutumisen tielle pääsemiseksi. Mutta
siitä huolimatta likaisuus on hyvin vähän vihattu.
Terveistä vaistoistaan kauaksi eksynyt joukko pitää taudit
välttämättöminä, vieläpä osa -- uskonnollinen osa -- kunnioittavat
tauteja jonain hyvänä, siveellisesti oikealle tielle ojentajina,
johdatuksena johonkin parempaan, ja sentähden sairautta edistävä
lannoitus, likaisuus, kuuluu asiaan.
Koira nuolee itsensä ja penikkansa puhtaaksi ulkonaisesta sekä omasta
liasta, mutta enemmistö ihmisiä pitävät liassa elämisen selvänä asiana,
jonka vastustamiseksi ei kannata edes siveellistä vastalausetta panna,
sen vähemmin ryhtyä toimenpiteisiin sen poistamiseksi.
Mutta onhan selvää että hengen puhtautta huutava ja hakeva sivistynyt
maailma unohtaa lihan puhtauden ja antaa sen mädätä. Korkeintaan
heitetään joskus säälivä silmäys jotakin mätänevää kohtaan, mutta
suuri, ilettävä yhteiskunnallinen likaisuus ei herätä mitään huomiota.
Sääli! Onko se hyve? Onko se sellainen vaisto, jonka järjestelmällistä
istuttamista ja kehittämistä on sallittava ja edistettävä?
Sääli esiintyy rappeutuneiden ja häviämään tuomittujen hyväksi, kuuluu
yli-ihmistä haaveilevan filosofian huuto. Ja se on totta. Jos sääli
tulee perinnölliseksi vaistoksi, järjen kustannuksella toimivaksi
elämänohjeeksi, esiintyy se kehnon ja alhaisen elättäjänä vieläpä hyvin
useissa tapauksissa niiden synnyttäjänä.
Ihminen tekee oikean ja hyvän työn antaessansa esim. ruhjoutuneelle
ensimäisen avun tai voidessansa tyydyttää nälkäisen tarvetta
tilapäisesti. Mutta väärin ja huonosti hän tekee jos hän suosii ja
sallii sellaista järjestystä jossa kokonaiset ihmislaumat voivat
ruhjoutua ja miljoonaiset joukot nälkään nääntyä. Sairas, säälivä, on
hänen tuntonsa, jos hän kammoksuu, hävittää niitä yhteiskunnallisia
voimia jotka sellaista järjestelmää tukevat.
Kauniisti tekee mies kun hän vaikka oman henkensä uhalla pelastaa
jonkun suuren asian tai vaarassa olevan lähimmäisensä. Ruman,
sukupuoltansa, kansaansa ja koko rotuansa häpäisevän ja alentavan teon
tekee mies suostuessansa naisen emärakkauden vaatimana siittämään
lapsia keuhkotautia sairastavan vaimonsa kanssa ja säälistä
suostuessansa elämään yhdessä hänen kanssansa, vaikka itse vielä on
terve. Parempi olisi että vaimo hukkuisi "ikävöimiskyyneleihinsä" kuin
että mies saastuttaa itsensä ja suostuu siittämään ennen syntymistänsä
kurjuuteen tuomittuja lapsia.
Nainen joka menee hoitajattareksi kuppasairaalaan tekee sitä kauniimmin
mitä huolellisemmin hän hoidokkejansa vaalii. Mutta törkeästi hän
rikkoo kauniin, terveen ja jalon periajatuksia vastaan jos hän suostuu
vaimoksi kuppataudin saastuttamalle miehelle, vaikka tuo mies muuten
olisi maailman parhain. Mutta nainen säälii ja suostuu, jos mies
romantillisesti vakuuttaa ampuvansa itsensä jos hänen täytyy luopua
himoitsemastansa naisesta. Jalomielisemmin terve nainen kuitenkin
tekisi jos hän antaisi sellaisen miehen ampua itsensä.
Meillä on säälillä sekoitettua politiikkaa, joka rakentaa vaivaistaloja
ja harrastaa eläinsuojelusta, mutta unohtaa suojata kansalaisia
julkista ryöstöä ja ruhjomista vastaan. Ja meillä on kristillisen
säälin sotkemaa sukupuolirakkautta, joka yhä enemmän ja enemmän raiskaa
elämämme perusteita.
Terveyden suurin hyve on edesvastuuntunne. Sairauden suurimmat hyveet
ovat sääli ja nöyryys.
Säälin hyveeksi saarnaamisella on onnistuttu myrkyttämään siveelliset
arvot rakkaudessa, politiikassa, puhumattakaan taiteesta, jossa sääli
on päässyt näyttelemään hirvittävää osaa. Siitä on seurauksena, että
samassa määrin kuin sääli on päässyt vaistoksi velvollisuuden- ja
oikeudentunto ovat jääneet heräämättä, eikä ainoastaan heräämättä,
mutta ne ovat menneet huomattavasti alaspäin. Ja kuitenkin
velvollisuuden- ja oikeudentunto ovat terveempiä ja parempiin tuloksiin
viepiä kuin sääli.
Mutta sääli ja sitä seuraava nöyryys ovat välttämättömiä monille
yhteiskunnallisille laitoksille ja erittäinkin kirkolle. Köyhille
tarjottavana oppina sääli on kirkolle välttämättömämpi kuin
sakramentit. Saarnaamalla sääliä ja nöyryyttä hyveinä voidaan säilyttää
ja edistää kurjuus -- synti -- ja monistaa se. Ja sellainen asiaintila
on välttämätöntä kristitylle kirkolle. Kirkko ja pappi elävät
kurjuudesta. Kirkon "peruskallio" ei ole Kristus vaan se on kurjuus.
Sille se on rakennettu ja sillä se seisoo vielä tänäkin päivänä.
33
Perhemuoto on yksi niitä laitoksia, joissa rappeutuminen voipi näytellä
hirvittävää osaa ja jalostuminen saada suurimpia voittojansa, jos
perhemuoto on jalostumiselle sovelias. Nykyinen perhemuoto on
rappeutumisen edistäjä hirvittävässä mitassa. Mutta kuitenkin se juuri
on se yhteiskunnallinen laitos jonka puolustamiseksi enimmät ja
typerimmät siveelliset kiivailut esiintyvät.
Nykyistä perhemuotoa eivät puolusta ainoastaan tietämättömät
rappeutuneisuuden edistäjät, mutta sitä puolustavat monet kuuluisat
tiedemiehet siveyden ehtona, eivätkä näe sen rappeutuneisuutta, sen
vähemmin sitä että nykyisen perhemuodon, tiedollisen sivistyksen
korkealla ollessa ja naisen saavutettua yhteiskunnallisia oikeuksia,
täytyy olla rappeuttava vaikutuksiltansa.
"Perhe on niitä raakalaisuuden jätteitä, joissa ei ilmene kuihtumisen
merkkiäkään, vaan jotka ovat vielä tänäkin päivänä yhtä elinvoimaisia
kuin kuunaan ennen", sanoo kuuluisa tiedemies professori Westermarck.
(Tapojen historia sivu 33).
Syyksi perheen säilymiseen selittää Westermarck sikiön suojelemisen
tarpeen. Jos sikiötä ei suojeltaisi olisi se rodun loppu.
Epäilemättä Westermarckin selitys sikiön suojelemistarpeesta yhtenä
perheen koossapitäjänä on oikea niin pitkälle kuin on kysymys
yksityisen omistuksen ajasta. Sensijaan Westermarck ei ole oikeassa
väittäessään perheen olevan tänään yhtä elinvoimaisen kuin "kuunaan
ennen".
Perheen koossa pitäjät ovat lapset, kotitalous ja aviouskollisuus, jos
on kysymys nykyisistä sivistyskansoista eikä vain muutamista tuhansista
yläluokkaisista. Ja noiden koossapitäjäin lisäksi tulee ottaa huomioon
vielä yksi tekijä, joka koskee nimenomaan rappeutuvaa perhettä, mutta
jolle ei ole annettu mitään huomiota, ja se on ollut _naisen alempi
tiedollinen asema_.
Mutta ovatko nuo perhettä koossa pitävät tekijät tänäkin päivänä yhtä
elinvoimaisia kuin kuunaan ennen? Kaukana siitä. Meillä on tuhansittain
perheitä joissa aviouskollisuus on enemmän kuin kyseenalaista.
Kotitalous on ollutta ja mennyttä. Kuinka suuri onkaan niiden luku,
joille koti on vain siveellisesti välttämätön paha. Kotona ollaan vain
sen verran kuin on välttämätöntä maineen vuoksi. Ja lapset sitte? Eikö
miljoonat perheet pyri vapautumaan lapsista niin ettei niitä tehdä ja
myöskin niin ettei niitä hoideta, jos vain suinkin on mahdollista
päästä sellaisesta. Ja naisen tiedollisuus edistyy nopeasti ja se
vaikuttaa voimakkaasti perheessä ja sukupuolisuhteissa vallitseviin
siveyskäsitteihin, jotka vuorostaan vaikuttavat nykyiseen perhemuotoon
hajoittavasti. -- Se on todennäköisesti nainen joka tulee voimakkaammin
vaikuttamaan nykyisen perhemuodon perinpohjaiseksi hävittämiseksi.
34
Ne tavat ja ne ehdot, joidenka alaisena sivistyskansojen avioliitot
rakennetaan ja se tapa jolla niissä eletään ovat ikäänkuin uhkahuuto
pohjattomaan syvyyteen vaipuvilta: Me emme salli jälkeläisistämme
tulevan parempia kuin me itse olemme! Se "huuto" ehkä on suurimmalle
osalle itsetiedoton, mutta silti se ei ole vähemmän kamala ja vähemmän
tosi.
Avioliittoon aikovalta kysytään -- jos mitään kysytään -- onko hän
kunniallinen ja puhdas? se on: tekopyhä. Ei kysytä, onko hänen
siitosnesteensä edes veneerisistä taudeista vapaa? Kysytään,
onko hän hellä isä? Ei kysytä, onko hän terve isä. Kysytään, onko hän
puhdas morsian? Ei kysytä, ovatko hänen rinta- ja vatsaonkalonsa
säilyneet muodin kuristukselta siksi avarina, että terve ja
normaalikokoinen sikiö voisi kehittyä ja syntyä. Ei kysytä, onko hänen
ruoansulatuselimensä niin terveet että sikiö voisi saada riittävän
ravinnon. Sanotaan: sinulla täytyy olla tuomarin tai papin lupa
voidaksesi pariutua. Ei sanota: sinulla täytyy olla lääkärin todistus
voidaksesi siittää.
Avioliiton ehdoissa yleisesti kielletään siveettömänä kaikki se mikä on
elämän, voiman ja terveyden ja kauneuden ehtona ja myönnetään
ainoastaan se mikä on rappeutumisen, voimattomuuden ja rumuuden
tekijänä.
Ja kaiken tämän ylösalasin kääntyneen arvioimisen lisäksi on yhtenä
avioliiton ehtona -- siellä missä raha ei ole ainoa ehto --
"sielullinen rakkaus", henkinen sopusointu.
Ei voida kyllin värikkäästi kuvata sitä ristiriitaa ja niitä
selkkauksia, jotka johtuvat siitä, että pidetään humbuukia henkisestä
sopusoinnusta avioelämän onnen perusehtona. -- Henkinen sopusointu ei
ole edistyksen, vaan rappeutumisen merkki, jos on kysymyksessä miehen
ja naisen aina ja kaikissa henkisesti sopiminen.
Jos poistamme avioelämästä yhdyselämän, joka siihen välttämättömästi
ei kuulu, nykyisen avioliiton järjelliseksi perusehdoksi jääpi
jälkeläisten siittäminen. Ja avioelämän "onnen", sen tunteellisen
puolen perusehdoksi jääpi -- ja oikeastaan on ollut siitä asti kun
kotitalous on menettänyt merkityksensä -- ruumiillinen, paremmin sanoen
aistillinen sopivaisuus.
Kaikesta siitä avio-onnesta, mikä tyydyttää aisteja "henki" on syvästi
kiitollinen. Mutta sitä jota aistit vierovat "henki" halveksii ja
inhoaa ja voipi sallia ainoastaan sunnuntaihartauden ja sairaan säälin
ja helläluontoisuuden pakottamana.
Kuinka kiitollisia ovatkaan "henget" niissä harvoissa avioliitoissa,
joissa vallitsee aistillinen sopivaisuus ja joissa on vielä tervettä
elämänvoimaa normaalielämään.
Sitäpaitsi on ehdottomasti totta, että järjellinen tyydyttää myöskin
terveitä tunteita. -- Tunteet voidaan kehittää liikkumaan järjen
sallimissa rajoissa. Mutta "henkinen sopusointu" avioliitossa on
kehittyneelle järjelle rasitus, koska "henkinen sopusointu" on
puhtaasti tunneasia ja tapahtuu järjen kustannuksella.
35
Naiset ovat olleet kiivaimpia rappeuttavan perhe- ja
sukupuolisuhde-moraalin puolustajia, vaikka juuri naisen asema perheen
jäsenenä ja sukupuoliolentona on kauan aikaa ollut räikeämpiä
todistuksia rappeuttavan moraalin mukaisen elämän kurjuudesta.
Moralistin sokealla ankaruudella puhuessaan voisi sanoa, että
kristittyjen maiden naisista vähintään puolet ovat tavalla tai toisella
porttoja. Ja kuitenkin naiset vuodattavat kokonaisia kyynelvirtoja ja
päästävät ilmoille tuhansia pyhiä suuttumuksia rappeuttavan moraalin
järjettömyyksien puolustamiseksi. Mikä kohtalon iva pirullisen
kamalassa siveysilveilyssä! Ne jotka vääryydestä enimmän kärsivät
kiivaimmin vääryyttä puolustavat.
Naisen alennus avioliitossa on mennyt niin pitkälle, että naisissa ei
ole enään olemassa kuin siitoseläimiä, työjuhtia: rääkättäviä
orjattaria ja hekumoitsijoita. Muunlainen naisen asema nykyisessä
perheessä on niin harvinainen ettei siitä kannata puhua.
Naisen tiedollinen kehitys ja sitä seuraava yhteiskunnallinen
tasa-arvoisuus tulevat kuitenkin lähimmässä tulevaisuudessa herättämään
naisen yksilöllisyyden, joka nousee kapinaan viimeisten itseasiassa
vain muodollista laatua olevien perhesiteiden katkomiseksi.
36
Kun joukko salaisia aviorikkojia löytävät yhteiskunnallisista
vastustajistansa yhden julkisen aviorikkojan he suut vaahdossa huutavat
yhteiskunnallisten vastustajiensa aatteiden siveettömyydestä. Ja yksi
noita "siveettömyyksiä" on silloin tällöin esitetty ajatus vapaasta
rakkaudesta. Tuollaisen "siveellisen" huudon sattuessa suuri osa muuten
kumouksellisista ihmisistä, aremmat luonteet, hätääntyvät ja
siveellisesti perääntyvät tunnustamalla: "meillä ei ole mitään
tekemistä perheen kanssa".
Mutta selväähän on -- vaikka vain pienelle vähemmistölle -- että jos
meillä on tekemistä määrätynlaisen yhteiskuntamuodon kanssa meillä
täytyy olla tekemistä myöskin saman yhteiskunnan perhemuodon kanssa,
koska perhe on osa yhteiskuntaelämää ja osa yhteiskuntamuotoa, vieläpä
hyvin huomattava osa.
Ja sen lisäksi on selvää, että jos nykyiset sukupuolisuhteet ja
perhemuoto ovat sellaiset että niissä alkeellisempienkin terveiden
siveysohjeiden rikkominen, miehen sekä naisen alennustila ja
ruumiillisesti heikkojen ja henkisesti tylsien lapsien mailmaan
saattaminen ovat yleisiä noiden suhteiden ja muotojen täytyy hävitä ja
tulla korvatuksi joillain korkeammilla muodoilla, jos mielitään
ollenkaan saada mahdolliseksi terveempien, siveellisesti voimakkaampien
ihmisten syntyminen.
Aikamme avioliitoissa suurin osa kärsivät kuolettavasti siitä kun eivät
ole rakastuneet ja loput kärsivät siitä -- kun ovat rakastuneet ja
pysyvät rakastuneina.
Miehen ja naisen yhdyselämää ei voida millään järjestelmällä saada
sopusointuiseksi. Sensijaan avioliitto ilman yhdyselämää voidaan saada
onnelliseksi ja aviouskollisuuskin lujemmaksi.
Miehen ja naisen yhdyselämä ilman "kuolettavaa katkeruutta" on
mahdollinen ainoastaan kahdella ehdolla. Täytyisi olla ehdottomasti
kaksi samanlaista luonnetta, joka on psykolooginen sekä fysiologinen
mahdottomuus. Tai sitte jommankumman personallisuuden täytyy kuoleutua,
joka voipi olla mahdollinen ainoastaan heikoille luonteille, mutta ei
ole missään tapauksessa suositeltava sovinnollisuuden ehto.
Persoonallisuuden kuoleutuminen tapahtuu ainoastaan siten että toinen
masentaa toisen yksilöllisyyden, jota sitte kauniisti sanotaan "yhteen
sulautumiseksi".
Kun aviopuolisoilta -- erittäinkin köyhiltä -- loppuu sukupuolinen
kiihko, joka tavallisesti loppuu muutamien parittelujen jälkeen,
alkavat he katsomaan toisiansa osakeyhtiön jäseniksi ja odottavat että
kumpikin hyödyttää avioliitto-osakeyhtiötä yhtä paljon. Nykyisessä
järjestelmässä nainen kuitenkaan ei voi sitä tehdä, koska hänen
tehtäviltänsä puuttuu rahallista arvoa suuremmassa määrässä kuin miehen
tehtäviltä, ja sentähden ja alemman tietoisuutensa tähden se on
useimmiten nainen, jonka persoonallisuus tulee avioliitossa
kuoletetuksi. Naisen täyteen yksilöllisyyteensä heräämisen yhtenä
ehtona on yhdyselämän poistaminen avioliitosta.
Kansanvaltaisuuden saavutettua tarkoituksensa, työväenluokan valtaan
noustua, kansalliset voimat tulevat ennenkaikkia kohdistettavaksi
luontoa vastaan ja tuotannon kehitykseen, saadaksemme runsaasti niitä
elämän mukavuuksia, joita olemme vuosisatoja voimakkaasti himoinneet,
mutta samaan aikaan varsinaisesti alkaa taistelu miehen ja naisen
välillä yhteiskunnallisesta vallasta. Tuo taistelu tulee kohottamaan
naisen sekä miehen yksilöllisyyttä enemmän kuin mikään entisistä
yhteiskunnallisista taisteluista. Mutta molemminpuolinen voimakas
yksilöllisyys on sopimatoin sellaiseen yhdyselämään kuin nykyinen
perhemuoto edellyttää. Sukupuolisuhteiden ja lasten siittämisen täytyy
tulla jatkumaan toisenlaisen avioliittomuodon kautta kuin mitä nykyinen
on.
37
Elämän ja ihmisen ylösnousemuksen kieltämiset ilmenevät räikeimmin
nykyisessä tavassa siittää jälkeläisiä, siinä edesvastuuttomuudessa
millä jälkeläiset maailmaan saatetaan.
Ja kuitenkin ihmisen siveellisen voiman huomattavana tekijänä, ehtona,
on siitostoimituksen järjellisyys. Jos siitostavat ovat järjettömät
sikiö saapi osansa järjettömiä sukupuolisuhde-vaistoja.
Kristillisesti sivistyneen yhteiskunnan siitossuhteet ovat jo kauan
olleet niin järjettömiä että niiden vallitessa oikeastaan ei voi olla
kysymystäkään muusta kuin siveellisesti heikon ihmisen siittämisestä.
Sivistyneen ihmisen "henkiset hyveet", hänen rapakkoeläin-moraalinsa ja
sivistyneen ihmisen taudit ovat kehittyneet niin pitkälle että terveen
ihmisen siittäminen on enemmistölle mahdottomuus.
Vallitseva moraali pitää oikeana vieläpä vaatimalla vaatii
sukupuolielämää, jossa kaikki terveyden alkeellisimmatkin ohjeet
törkeällä tavalla häväistään. Senpätähden terveiden jälkeläisten
siittäminen on harvinaisuus sellaistenkin keskuudessa joiden
perhe-elämää köyhyyden kirous ei ole kurjistuttamassa.
Moraalin myrkky on saastuttanut niin perinpohjin ettei voida "siveyttä"
rikkomatta ajatellakaan uusien ihmisien siittämistä terveellä tavalla,
sääntöperäisenä, järjellisenä inhimillisenä toimituksena.
Minkälaisia ovatkaan ne jälkeläiset, joita siittää ja synnyttää tämä
sukusurkastumisen mahtavin edistäjä nykyään jo epäonnistuneilla
perusteilla oleva avioliitto? Minkälaisia ovat jälkeläiset pilaantuneen
siemensolun ja pilaantuneen munasolun yhdynnästä?
Rappeutuneiden yhä nopeammin rappeutuvia kääpiösikiöitä, joista vain
osa saadaan elämään suurella työllä ja vaivalla.
Mutta elämä jossa, jos tätä menoa jatkuu, kohta täytyy olla jokaista
syntynyttä lasta hengissä pitämässä spesialistilääkäri -- sellainen
elämä ei kannata.
Jälkeläisten siittämistä tulee päästä ohjaamaan ajatus: -- lapsia ei
saa "tulla", vaan niitä tulee tehdä ja niitä on pyrittävä tekemään
tunnettuun tarkoitukseen soveltuviksi.
Ajatelkoon jokainen ken ajatella voipi, mitä on moraali joka ei saa
"siveellistä halvausta" siittäessänsä syfiliksen saastuttamalla
siemensolulla uusia ihmisiä maailmaan.
Ajatelkoon jokainen ken ajatella voipi, mitä on sukupuolirakkaus, joka
rakkauden nimessä siirtää tuberkuloosin ituja tuleviin sukupolviin.
Mitä on yhteiskunnallinen moraali, joka yhteiskunnallista laatua
olevalla porttolajärjestelmällä sallii myrkytettävän siitossolut yhä
laajemmalle ja laajemmalle.
Parempi olisi, jos "vapaa antautuminen" olisi yleisesti
vallalla, lääkärin terveiksi todistamien ihmisten kesken, kuin
porttolajärjestelmä, joka saastuttaa kokonaisia kansakuntia.
Mutta ennenkaikkia olisi saatava selväksi ja myöskin
yhteiskunnallisissa laeissa määrätyksi, että sukupuolisuhteissa
ainoastaan terveet kuuluvat terveille ja ainoastaan sairaat sairaille.
38
On johdonmukaista että edesvastuuttomasti siitetyt lapset myöskin
kasvatetaan edesvastuuttomasti.
Yksi suurimpia yhteiskunnallisia virheitä on se, että yhteiskunta antaa
vielä tänäkin päivänä suurimman osan kasvatuksesta suorittaa
henkilöiden, jotka ovat teknillisesti sekä teoreettisesti tietämättömiä
kasvatustyöstä. Sellaisia ovat vanhemmat melkein poikkeuksetta ja
myöskin suurin osa varsinaisista opettajista.