Laillisen edesvastauksen uhalla kielletään täten kenenkään antamasta
työtä, asuntoa ja ruokaa Rantasalmen indeksille, kuin myöskään millään
muulla tavalla luonaan hyysäämästä mainittua indeksiä, joka on kadonnut
kotipaikaltaan Rantasalmelta jättäen jälkeensä joukon selvittämättömiä
asioita.
Sitä tai niitä henkilöitä, jotka mainitusta indeksistä jotakin
tietävät, pyydetään ensi tilassa ilmoittamaan asiasta Rantasalmelle tai
lähimmille poliisiviranomaisille.
Asianomaiseen aikaan syksyllä julistettiin eräässä Rantasalmen pitäjän
kylässä kansakoulunopettajan paikka auki.
Mutta kun palkkaan kuuluvat tavalliset luontaisedut tällä koululla
olivat puutteelliset, luvattiin maksaa opettajalle niistä korvausta
rauhanaikaisen taksan mukaan, kerrottuna indeksillä.
Opettaja saatiin, ja pianpa alkoi sitten koulusta kuulua tavaamisen ja
lukemisen jyräkkä.
Äskettäin kääntyi opettaja johtokunnan puoleen huomautuksella, että
työmies on palkkansa ansainnut.
Aivan varmasti, myönsi johtokunta. Siitä ei tule riitaa. Tässä on
palkka tämän verran, ja sitten tulee vielä korvausta niistä yhteisen
ja suuren Luontoäidin antimista, lehmälaitumista ynnä muista. Se
olisi rauhanaikaisten tavallisten taksojen mukaan niin ja niin
paljon — se tuntuu vähältä, mutta annahan kun kerromme höyräytämme
sen indeksillä... on se mukava tuo indeksikin. Se on niitä nykyajan
keksintöjä, niinkuin lentokoneetkin ja muut langattomat lennättimet.
Ja langatonhan se on indeksikin, ha, ha, kun nyt sitten vielä
keksittäisiin langaton ompelukonekin...
Johtokunta piti semmoista leppoisen ja pilvisen syyspäivän puhetta ja
kaiveli laatikoitaan ja sanoi, että missäs se sitten se indeksi on?
Sitähän tässä juuri tarvittaisiin.
Indeksiä ei kuitenkaan löytynyt.
On se nyt kumma paikka, sanoi johtokunta. Numeroita on käytettävissä
rajattomasti ja kertomataulukin osataan — onhan tässä sitäpaitsi
opettaja kaiken varalta — mutta kun ei löydetä indeksiä!
Johtokunta lohdutti kuitenkin opettajaa, että eipä hätää mitään. Hätä
pannaan säkkiin ja säkki lättiin, hi hi... kysytään kunnanvaltuuston
indeksiä. Kyllä kunnanvaltuustolla indeksi on, kuinkas se tulisi ilman
indeksiä toimeen?
Johtokunta teki niin.
Valtuuston puheenjohtaja sanoi, että jaa, indeksi... niinpä tietenkin.
Kyllä te kohta indeksin saatte.
Valtuuston puheenjohtaja ryhtyi selailemaan papereitaan.
Vihdoin kohotti hän päätään, pyyhkäisi otsaansa ja sanoi, että niin
tämä on kuin jotakin romaania — koko Rantasalmen indeksi on kateissa!
Ei näistä papereista ainakaan sitä löydy.
Johtokunta palasi kotiin. Kurainen tie läiskyi kengänpohjien alla, ja
varikset raakkuivat pellolla aidan takana pahaenteisesti.
— Noilla se on, noilla variksilla, aina oma indeksinsä, mutta meillä ei
ole mitään indeksiä, ajatteli johtokunta surunvoittoisesti.
— No indeksi löytyi? kysyi opettaja.
— Kananhäntä löytyi, mutta ei mitään indeksiä, murisi johtokunta
huonotuulisesti. — Ei ole indeksiä minkäännäköistä koko Rantasalmella.
— Koettakaa nyt kuitenkin saada se jostakin käsiinne, kehoitti opettaja.
— Kyllähän sitä täytyy koettaa, huokasi johtokunta. Jos tarkastaja
tietäisi jotakin indeksistä.
Johtokunta soitti kansakouluntarkastajalle.
— Eikös teillä sitten ole indeksiä? kysyi tarkastaja.
— Ei ole, lieneekö koskaan ollutkaan, vastasi johtokunta vähän
alakuloisessa sävyssä.
— No en minäkään tiedä teidän indekseistänne mitään, ilmoitti
tarkastaja. — Mitäs sinne Rantasalmelle muuta kuuluu?
Kun johtokunta palasi puhelimesta, pyörähtelivät silmät vähän
levottomasti johtokunnan päässä.
— Ei sitä kehveliä mistään löydy! noitui johtokunta.
Hetken kuluttua soi Savonlinnan poliisilaitoksen puhelin.
Rantasalmelainen johtokunta se siellä hätäpäissään tiedusteli
indeksiään.
— Ei, hyvät ystävät, vastasi Savonlinnan poliisi. — Ei meillä
itsellämmekään mitään indeksiä ole. Vielä vähemmän me Rantasalmen
indekseistä tiedämme.
Johtokunta soitti poikki ja istuutui sitten pyörittelemään peukaloitaan
tuijottaen synkän näköisenä ulos ikkunasta.
— Ei vain löydy indeksiä? kysyi opettaja.
— Ei, vastasi johtokunta istuen peukaloitaan myötäpäivään pyörittäen ja
tuijottaen ulos ikkunasta.
— Mitäs sitten tehdään? kysyi opettaja. — Minä taidan nyt jäädä ilman
palkkaa?
Johtokunta ei vastannut siihen mitään.
Se vain katseli kalseasti ulos ikkunasta ja alkoi pyörittää
peukaloitaan vastapäivään.
Opettaja on nyt kirjoittanut asiasta sosialiministeriöön.
Saa sitten nähdä, onko siellä varastossa jotakin vähän käytettyä, mutta
vielä hyvässä kunnossa olevaa indeksiä Rantasalmelle lainattavaksi.
(1923.)