Vaihtelevalla menestyksellä. Välistä tulee oikein mestarilaukauksiakin,
välistä taas menee ampu vähän vikaperäksi.
Niinpä tapahtui Ranualla, että metsämies ja poromies Vähäkuopus
oli haulikkoineen metsää samoilemassa ja äkkäsi lihavan koppelon
maassa mäntypuun juurella. Vähäkuopukselle tuli kiire lataamaan
tuliluikkuansa, joka ei sattunut olemaan panostettu. Metsämies tunki
kiireesti patruunaa paikoilleen, mutta se takeltui jotenkuten eikä
tahtonut mennä piippuun. Koppelokin siinä alkoi jo levottoman näköisenä
mullistella unisia silmiään, että mitäs se Vähäkuopus siinä häärää ja
kunhan ei sinulla vain olisi pahat mielessä?
Siinä hötäkässä tuli Vähäkuopus temmanneeksi puukon tupestaan ja,
ehtimättä tarpeeksi pohtia toimenpiteen kaikkia puolia ja mahdollisia
seuraamuksia, napauttaneeksi puukon päällä patruunan päähän, nallin
kohdalle.
Pyssy silloin laukesi, mutta väärinpäin, ja Vähänkuopuksen näkö ja
kuulo olivat sitten jonkin aikaa sekaisin, niin ettei hänen ollut
aluksi helppo saada selville, mikä hänen aistimuksistaan oli näköä ja
mikä kuuloa. Otsaan sattunut hauli vei mennessään viipaleen otsanahkaa,
ja patruunan peräpuolisko sekä puukko matkustivat yhdessä omin päinsä
metsään, eikä niitä ole sen jälkeen nähty, enempää kuin sitä lihavaa
koppeloakaan, joka myöskin otti ja läksi pois. Vähäkuopus itse oli
muutamia päiviä ollut vähän huonokuuloinen, mutta alkaa nyt taas olla
ennallaan.
Muolaan Pölläkkälässä taas on ollut mainitsemisen arvoiset vanhan
hevosen tappajaiset.
Erään talon ikäloppu hevoskoni oli päätetty päästää työteliään
elämänsä vaivoista paremmille laidunmaille kuin mitä Muolaan
Pölläkkälässä on tarjottavana, ja oli päiviltäpäästämistilaisuutta
saapunut läsnäolollaan kunnioittamaan eräitä läheisyyteen sattuneita
mieshenkilöitä, jotka uteliaina ryhmittyivät muutaman askeleen päähän
nähdäkseen, mitä konkari muka meinaa, kun saa tällin pläsiinsä.
Se arvoisa kansalainen, jolle ylipyövelin virka oli uskottu, katseli
hetkisen uhriaan, kohotti sitten aseensa ja tähtäsi nelijalkaista
työn raskaan raatajaa, joka puolestaan ei tuntunut olevan paljon
milläänkään, pureskelihan vain kuluneilla hampaillaan heinätukkoa
aavistamatta, että se oli tarkoitettu hänen viimeiseksi suupalakseen
Muolaan Pölläkkälässä ja koko tässä maailmassa.
Sitten mestauksen toimittaja painoi liipasinta, tuli välähti ja tanner
tärähti ja hevonenkin vähän värähti.
Ja eräs talollisenpoika, joka oli kuulunut teloitustoimikuntaan, päästi
pahan möläkän, sillä hän oli saanut kuulan reiteensä. Vanhalla konilla
oli suuret ja lujat luut, ja eräästä sellaisesta luusta oli kuula
nähtävästi kimmonnut talollisenpojan koipeen.
Täytyi ryhtyä kiireellisiin toimenpiteisiin haavoittuneen saattamiseksi
sairaalaan, koska verenvuoto oli ankara. Paikalle kutsuttiin auto, joka
läksi viemään epäonnistunutta hevosentappajaa 65 kilometrin päässä
olevaan Viipuriin.
Kun autonkuljettaja oli saanut haavoitetun sairaalaan ja palannut
takaisin kotimaahansa Muolaan Pölläkkälään, näki hän mestauspaikan ohi
ajaessaan sen ammutun hevosen kaikessa rauhassa syömässä pellolla,
joten se ilmeisesti voi olosuhteisiin nähden paljon paremmin kuin
kuolemantuomion täytäntöönpanijoihin kuulunut talollisenpoika.
Niin että ovat ne meilläkin omat Vilhelm Tellimme.
(1923.)