Länsi-Teiskossa on Näsijärven rannalla laivasilta. Se on yli 30 vuotta
ollut siinä. Sen nimi on Toltaa. Se on nimittäin rakennettu Toltaan
talon ja samannimisen lahden rantaan.
Myöhemmin on Toltaan talosta erotettu Lammi niminen kievaritalo. Se on
lähellä laivasiltaa. Se tahtoo ristiä laivasillan omaksi kaimakseen.
Kesällä 1922 Lammi pystytti sillan kulmaan taulun, jossa oli: »Lammi».
Sillan toiset osakkaat sanoivat Lammille: olla kiltti ja ottaa pois se
nimilauta.
Eipä Lammi ottanut.
Kokoutuivat sillan osakkaat ja sanoivat: eipä se näytä ottavan sitä
Lammiaan pois. Valittiin uskottu henkilö ottamaan pois uusi nimilauta.
Uskottu henkilö meni laiturille, sylkäisi kouraansa, kiskaisi Lammin
kyltin irti seipäästä ja heitti lepikkoon.
Seuraavana päivänä ilmestyi seipääseen uusi valkea lauta. Mustilla
kirjaimilla oli siihen maalattu:
»Lammi».
Valtuutettu osakas meni sillalle, nyhtäisi laudan irti, heitti sen
lepikkoon ja sylkäisi.
Seuraavana päivänä oli seipäässä uusi lauta. Siihen oli maalattu:
»Lammi». Ja uskottu mies meni, repäisi sen irti, taittoi polveaan
vasten ja heitti lepikkoon.
Lammi kutsui poliisin. Sitten Lammi antoi uskotulle miehelle haasteen
kihlakunnanoikeuteen »ryöstöstä». Oikeus tutki ja harkitsi ja antoi
vasikannahkapäätöksen. Sitäpaitsi sanoi oikeus, että osakkaiden
enemmistöllä on oikeus pystyttää sillalle haluamansa nimi ja heittää
muut nimet lepikkoon. Niin tuli syksy ja talvi ja uusi kesä. Laivaliike
alkoi, ja sillalla oli nimi »Toltaa».
Mutta Lammillakin oltiin vielä elossa. Sieltä soudettiin paikalle,
mutta ei noustu sillalle, vaan pysähdyttiin sen viereen. Järveen
iskettiin seiväs laivasillan viereen. Seipääseen kiinnitettiin suurella
munalukolla valkoinen lauta, johon oli maalattu mustilla kirjaimilla:
»Lammi».
Oikeuden päätöksessä oli näet puhuttu vain laiturista, mutta järvestä
ei oltu mitään mainittu.
Sitten tuli laiva. Ja kun laiva oli taas lähtenyt laiturista, avattiin
munalukko ja vietiin nimikilpi kotiin.
Seuraavana aamuna vähää ennen laivan tuloa lukittiin »Lammi» järvessä
olevaan seipääseen. Laivan lähdettyä irroitettiin nimilauta taas ja
vietiin kotiin.
Näin tapahtui kauan aikaa. Kunnes tämä jokapäiväinen homma ja
»Lammi»-laudan edestakaisin soutaminen alkoi raukaista soutajia.
Silloin meni eräs perheen jäsenistä Kaikkarin kauppaan. Hän osti 5
markalla viistuumaisia ja naulasi niillä »Lammin» järviseipääseen.
— Siellä on taas se »Lammi», sanoivat toiset osakkaat keskenään. He
olivat närkästyneen näköisiä. Sitten he järjestivät säännöllisen
päivystyksen, kenen on kulloinkin vuorostaan tuhottava nimikilpi
järvessä olevasta seipäästä.
Sitten souti se, jolla oli ensimmäinen vuoro, seipään luo, repi laudan
irti ja tuhosi sen.
Seuraavana aamuna oli seipään nenässä uusi lauta, mutta siinä sama
vanha »Lammi».
Toisella päivystysvuorolla oleva toltaalainen souti ja hävitti sen.
Seuraavana päivänä... niin, lukija ehkä voi jo itsekin sanoa, mitä
seuraavana päivänä tapahtui. Ja sitä seuraavina.
Lammilla ryhdyttiin höyläämään lautoja varastoon täksi
purjehduskaudeksi.
Ja Kaikkarilta on ostettu leiviskä nauloja.
Toiminta jatkuu, eikä kukaan voi sanoa, loppuuko se ja milloin, vai
onko nyt syntynyt ikuinen taistelu.
Naulatehtaiden kauppamatkustajia kehoitetaan poikkeamaan ohikulkiessaan
Kaikkarilla.
Siellä on nimittäin säännöllinen ja taattu menekki.
(1923.)