Vimpelin miehet olivat matkalla, ja kun sitä matkaa tehtiin ja tehtiin,
niin jouduttiin siten Alajärvellekin. Ja kun pimeäkin oli tullut, niin
mentiin erääseen majataloon yöksi.
Siellä sitten istuttiin ja tarinoitiin toistensa ja talonväen kanssa
klo 11:n tienoille, ja sitten rupesi raukaisemaan, jonka tähden mentiin
nukkumaan matkustavaisille valmistettuihin vuoteisiin.
Vimpelin miehet nukkuivat kohta kuin tukit, ja heidän kuorsauksensa
oli kuin myllynkivien jyrinä. Ja sikeästi nukuttuaan heräsivät he
siihen, että talonväki hääri ahkerasti tavallisissa aamuaskareissaan.
Sitä keitettiin kahvit ja lypsettiin lehmät ja meijeröitiin maidot
ja ruokittiin elukat, niin että sen kuin yksi vilske kävi. Eivätkä
Vimpelin miehetkään, vaikka heitä tuntuikin vielä nukuttavan,
viitsineet esiintyä unikekolaisina vieraassa pitäjässä ja alentaa siten
Vimpelin arvoa aamunvirkkujen alajärveläisten silmissä, vaan kömpivät
ylös ja pukivat ylleen ja läksivät tupaan tarinoimaan taas talonväen
kanssa, samalla kuin kätevä naisihminen meni kamariin korjaamaan
vierasten vuoteet, niin että höyhenet vain tyynyistä pölisivät.
Sitten keitettiin puuroa ja syötiin vahvasti, ja Vimpelin miehet
istuivat rahilla takan vieressä ja haukottelivat hirveästi ja
ajattelivat, että mikähän heitä tänäpänä niin nukuttaa.
Mutta syötyään puuronsa katseli talonväki ulos ikkunasta ja sanoi,
että mikähän lie tänään, kun kaikki tuntuu siltä, kuin olisi maailman
meno vähän luiskahtanut raiteiltaan. Noissa naapuritaloissa nukkuvat
kuin karhut, ei näy mistään edes valoa vielä, vaikka ylösnousun aika
olisi ammoin jo ollut. Eikä tuo päiväkään näytä rupeavan lailliseen
aikaan valkenemaan. Sekin on myöhästynyt. Puhumattakaan noista perhanan
päivämiehistä, jotka eivät vieläkään tule kaivontekoon, vaikka
tietävät, miten kiireellistä se olisi. Ja entäs palvelustyttö! Se kun
meni naapuriin yöksi. Ja nyt se siellä nukkuu ja nukkuu, eikä tule koko
päivänä kotiin.
Vimpelin miehet kuuntelivat näitä puheita tylsähköinä ja haukottelivat
aina vähän päästä, niin että leukapielet natisivat.
Mutta viimein sanoi majatalon isäntä, että tämähän on hittoa. Koko kylä
makaa, vaikka kello käy jo yhdeksättä, eikä päiväkään ala sarastaa.
Ja isäntä katsella muljotti vanhaan uskolliseen seinäkelloon, joka
rauhallisena käydä raksutteli mustalla seinällä.
Silloin se talon vanha ja yhtä uskollinen Maija-Reeta, sanoi, että
mahtoikohan hän pyöritellä liian paljon noita kellonviisareita. Hän kun
yöllä oli herännyt, niin oli kello pysähtynyt neljännestä yli 12:n, ja
kun Maija-Reeta ei voinut tietää, kuinka kauan kello oli seisonut, niin
oli hän arviokaupalla vääntänyt kellon näyttämään puoli seitsemää. Ja
sen mukaan sitä sitten oli noustu seitsemältä ylös.
Kuultuaan Maija-Reetan selityksen alkoi talonväki raapia päätään, ja
raavittuaan tarpeeksi asti meni talonväki vielä vähän nukkumaan, mutta
koska Vimpelin miesten vuoteet jo oli korjattu, niin istuivat Vimpelin
miehet edelleen rahilla siellä takan luona torkkuen ja haukotellen.
Jonkin ajan kuluttua nousi talonväki taas virkistynein mielin ylös,
ja talossa syntyi jälleen toimelias touhu ja elämä, ja jo alkoi
päivänrantakin vähän ruskottaa Alajärven Pynttärinniemen — vai onko se
niemi? — takamailta. Ja seinäkello osoitti puolta yhtä.
Emäntä justiin hämmenti maitopataa, kun naapurissa yötä ollut
palvelustyttö tuli tupaan ja ihmetteli, että täälläpä ollaan varhaisia.
Kun hän juuri läksi naapurista niin kello oli vasta 5 aamulla.
Emäntä hämmenti vain maitopataansa ja vastasi rauhallisesti, että
mitäpä tämä... hän on jo lehmätkin lypsänyt, ja sitäpaitsi toiseen
kertaan tänä päivänä. Niinkuin kaikki muutkin työt on tehty. Ja einekin
on syöty. Niinkuin näet, on siellä puuroa pöydällä, ja illalla oli
perunoita, niinkuin muistat.
Ystävämme Vimpelin mies kertoo, että »piika päästi helapäisen naurun ja
meni ulos, ehkä vähän meitä häpesi».
Sitten arvelivat haukottelevat Vimpelin miehet, että kai tästä mekin
joudamme lähtemään, ja hetken perästä jatkoivat he puolinukuksissa
matkaansa eteenpäin toisia majataloja ja toisia seikkailuja kohti.
Matkallaan näkivät he, että muissakin Alajärven taloissa tehtiin jo
ylösnousua, joten se oli kolmas ylösnousu, minkä he joutuivat sinä
aamuna näkemään.
Vimpelin miesten suu vetäytyi nauruun heidän sitä ajatellessaan, mutta
hymyn keskeytti pitkällinen haukotuskohtaus.
(1923.)