A:n pitäjässä tuolla pohjoisessa päin on luonnollisesti sielunhoito
järjestetty virallisesti samalle vakiintuneelle kannalle kuin muissakin
enemmän tai vähemmän kristillisissä, väkilukuisissa ja vakavaraisissa
seurakunnissa kirkkoherroineen ja kappalaisineen, lukkareineen ja
kellonsoittajineen ja haudankaivajineen, jotka kaikki istuvat ja
hallitsevat kirkonkylässä, mutta syrjäkylillä ollaan lähemmässä
kosketuksessa saarnamies Mooses Makkaraisen kanssa, joka järjestää
saarna- ja herätystilaisuuksia milloin missäkin kylässä ankarasti
kolistellen valveille kyläläisten omiatuntoja, jotka osoittavat
arveluttavaa taipumusta vaipumaan sikeään synnin horrokseen, jos väkevä
hengenmies Mooses Makkarainen pitemmäksi aikaa sattuu jäämään kylässä
käymättä.
Nyttemmin ilmoittavat huolestuneet seurakuntalaiset, että Mooses
Makkaraisen hiippakuntaan vakinaisesti kuuluva P:mäen kyläryhmä on
vetänyt päälleen Mooses Makkaraisen vihat ja joutunut kärsimään
niiden seurauksista, ja vaikka me emme voikaan asiaa auttaa, niin
kerromme kuitenkin syyn, koska P:mäen kyläläisille näyttää tuottavan
jonkinlaista lohdutusta, että heidän kohtalonsa tulee tunnetuksi
laajemmaltikin.
P:mäen kylässä on Mooses Makkaraisen johdolla tätä ennen pidetty
lukuisat seurat notkuvine pöytineen ja suurine nokikylkisine
kahvipannuineen, jopa välistä rusinasoppineenkin, ynnä tuottoisine
kolehteineen, jotka ovat yhdessä ravintolapuolen tuottamien tulojen
kanssa langenneet Mooses Makkaraiselle sen apostolisen ohjesäännön
mukaan, että evankeliumin saarnaajan pitää evankeliumista elatuksensa
saaman.
Ja ovat Mooses Makkaraisen ja P:mäen kyläkuntalaisten välit aina olleet
mitä parhaat, jota ei suinkaan voi sanoa kaikkien paimenien ja heidän
lammaskatraittensa väleistä.
Nyt, joku viikko sitten, ilmoitti Mooses Makkarainen taas
tavanmukaisesti saapuvansa P:mäen kyläkuntaan repimään rikki
sielunvihollisen hämähäkinverkot p:mäkeläisten sielujen ympäriltä
sekä samalla pölisyttelemään turtumuksen tomua ja hankaamaan synnin
ruostepilkkuja samojen sielujen pinnalta. Ja määräpäivänä matkustikin
Mooses Makkarainen tyytyväisenä myhäillen kokouspaikkaan.
Sinne olikin hänen seurakuntansa jo täysilukuisena kokoutunut kuulemaan
Mooses mestarinsa voimallista ja syntisen sydämen ovelle kovasti
kolkuttavaa ulosantia.
Mutta kun saarnamies Mooses Makkarainen astui sisään taloon, niin
havaitsi hän, että häävieraat tosin olivat saapuneet, mutta pitoja ei
oltu valmistettu. Ei ollut niin minkäännäköistä ruumiillista tarjoilua
tällä kertaa tultu hommanneeksi. Puhumattakaan nyt niin korkeista
asioista kuin lihapullista ja rusinasopasta, ei ollut edes kahvia ja
korvapuustejakaan.
Silloin aukenivat saarnamies Mooses Makkaraisen silmät suuremmiksi
kuin ne koskaan olivat saarnatessa olleet, ja hän tajusi, että hänen
vanha riitaveljensä sielunvihollinen, jolle hän oli niin monet kuumat
löylyt P:mäenkin kylässä valmistanut, oli päässyt voitolle ja takonut
P:mäen kylän kaikki kolmisensataa sielua saituuden kahleisiin. Ja hänen
haamunsa muuttui, ja hän antoi ytimekkäällä tavallaan ent. laumansa
ymmärtää, että heidän välinsä ovat nyt rikki, ja että hän jättää koko
kylän siihen pimeyden kuiluun, johon se taimotahallaan on syöksynyt.
Pimeyden pääruhtinas saa hänen puolestaan mellastaa P:mäellä, niin että
häntä huiskuu ja kaviot kopisevat, hän ei pane tikkua ristiin moisen
joukon puolesta, joka ennemmin saattaa sielullensa vahingon kuin uhraa
sen hyväksi pari pannullista kahvia ja korillisen korvapuusteja.
Jättäen p:mäkeläiset katselemaan pitkin nokanvarsiaan kääntyi
saarnamies Mooses Makkarainen ovelta ja matkusti toiseen kylään
katsahtamatta kertaakaan taakseen.
Me puolestamme annamme p:mäkeläisten kernaasti jäädä pannaan. Jos me
olisimme olleet Mooses Makkaraisen asemassa, niin olisimme menetelleet
samalla tavalla. Sillä p:mäkeläisten nahkiintuneitten sielujen
parkitseminen on varmaankin siksi ikävää hommaa, ettei siihen kukaan
viitsi kuivin suin ryhtyä.
Tietysti Mooses Makkarainen tässä taistelussa kuitenkin lopuksi
voittaa. Riihtä tappavan härjän suuta ei niinkään vain sidota tänä
sanomalehtien ja yleisen lukutaidon aikana, ja kun ei kukaan muukaan
saarnamies ole halukas ryhtymään epäkiitolliseen hommaan P:mäen
kylässä, niin saavat he luvan vielä tomussa ja tuhkassa konttien anoa
rauhaa Mooses Makkaraiselta.
Sekä suorittaa tuntuvan sotakorvauksen ei vain kahvissa ja
korvapuusteissa vaan myöskin lihapullissa ja rusinasopassa.
(1921.)