ME LUULEMME VOIVAMME KATSOA

Kesän almanakan päivämääristä välittämättä ehtineen sille asteelle,

jolloin maidon, tuoreen lihan ja kalan y.m. samankaltaisten

elintarpeiden hallussaanpitäjien on syytä ryhtyä lisättyihin

varovaisuustoimenpiteisiin taloudellisesti ja terveydellisesti

vahingollisten pahentumistapausten välttämiseksi ja torjumiseksi.

Me emme tahdo todistuskappaleita esitellessämme uudelleen ryhtyä

käsittelemään sorsapoikueen saapumista valitusretkelle Mikkelin läänin

maaherran ja ylimmän poliisipäällikön tykö lääninhallitukseen sen

johdosta, että eräs Mikkelin kaupungin poliiseista oli uhkaavalla

esiintymisellään sanotun kaupungin kauppatorilla karkoittanut

mainitun poikueen emon lentoon. Sitävastoin ei mikään estäne meitä

viittaamasta maanviljelijä Pohjolaisen pihamaalla Hyvinkäällä

kasvavaan koivukuuseen, jota meidän mielestämme kuitenkin voitaisiin

yhtä kernaasti ja ehkäpä hiukan kernaamminkin nimittää, kutsua ja

mainita kuusikoivuksi, koska lampeakaan, jossa on ahven, ei sanota

Lampiahveneksi vaan Ahvenlammiksi. Kuusi näet kasvaa koivussa eikä

koivu kuusessa. Suuren koivun yhden monilukuisista haarukoista

muodostaa täydessä kasvuvoimassa oleva, n. 1 metrin mittainen ja

useamman vuoden vanha kuusen taimi. Ken ei usko, pistäytyköön paikan

päällä katsomassa, kehoittaa »Länsi-Uudenmaan» kirjeenvaihtaja.

Meistä on tämä tapaus liian pieni sellaiseksi uskonkappaleeksi,

että sentakia kannattaisi vaivautua Hyvinkäälle, ellei mitään muuta

asiaa sinnepäin satu olemaan. Meitä ei mikään estä uskomasta uutista

sellaisenaan, osaksi siitä syystä, että me yleensä uskomme rehellisen

miehen puhetta vaatimatta joka kerta erikseen papin ja kunnanvaltuuston

puheenjohtajan todistusta, ja toiseksi osaksi sentakia, että me etenkin

nuorra miessä ollessamme olemme nähneet luonnonilmiöitä, jotka vetävät

vertoja jollekin Hyvinkään kuusikoivulle. Niinpä me Taipaleella

näimme kerran Hovattalan koiran, jolla oli kaksi häntää, koiranhäntä

takapäässä, niinkuin tavallisillakin koirilla, ja lehmänhäntä

etupäässä, suussa nimittäin. Hovattalan koira tuntui murinastaan

päättäen pitävän lehmänhäntää tärkeämpänä kuin omaa häntäänsä.

Pimeällä keskiajalla olisi maanviljelijä Pohjolaiselle voinut

koitua ikävät seuraukset pihapuustaan. Olisi voinut tapahtua, että

se olisi viranomaisten toimesta hakattu ja pilkottu rovioksi,

jolla hra Pohjolainen olisi poltettu noituudesta ja velhoudesta

itselleen ruumiinrangaistukseksi ja sielun pelastamiseksi ja

muille hyvinkääläisille sekä varoittavaksi esimerkiksi että mielen

ylennykseksi, ollen hra Pohjolainen tällöin puettuna pitkään,

tunnelmalliseen yöpaitaan ja korkean sokeritopan muotoiseen ja

onnistuneilla, melkeinpä iloisen näköisillä pirunkuvilla kaunistettuun

paperihattuun. Nykyisenä uskonnollisesti välinpitämättömänä aikana

pääsee hän koko asiasta edes ilman sakkojakin.

Näissä luonnonilmiöissä ei ole muuta erikoisen merkillepantavaa,

kuin että niistä toimitetaan uutiset lehtiin aina juuri kuumimpana

vuodenaikana. Niinkuin seuraavastakin:

»Pyhämaassa Kursilan Jussin talossa on tapahtunut sellainen ihme, että

kissa imettää ketunpoikasia. — Talonväki on löytänyt metsästä ladon

alta ketunpesän ja kuljettanut ketunpoikaset kotiin, missä kissalta

oli hävitetty poikaset. Nyt tarjottiin ketunpoikia kissalle, ja tämä

hetken vieroksuttuaan ottikin nämä imetettäväkseen ja hoidettavakseen.

Poikaset viihtyvät uuden äidin hoidossa erinomaisesti. — Kunpa vain

eivät suureksi tultuaan söisi kasvatusäitiään», huokaa lopuksi

kirjeenvaihtaja.

Tästä me voimme päätellä, että kirjeenvaihtaja on varustettuna

pessimistisellä luonteenlaadulla. Pessimistille ominaista on,

että jos hän näkee kissan imettävän ketunpoikasia, hän heti on

valmis aavistamaan kaameaa ja veristä loppua tälle herttaiselle

perheidyllille. Jos hän olisi nähnyt hiiren imettävän kissanpoikasia,

niin saattaisimme mekin raapaista korvallistamme, mutta kettuun

nähden on käsityksenämme, että se on parempi kuin maineensa,

vaikkapa se mahdollisesti ei olisikaan aivan oikea mies paikallaan

kasvatuslautakunnan puheenjohtajaksi taikka pyhäkoulun tarkastajaksi.

Hyvästi taas. Kiitos seurasta.

(1921.)

Maalaisaiheisia pakinoita · 第 19 / 41 题