Me jossakin hämäläisessä lehdessä tuonnottain ohimennen huomasimme
sellaisenkin uutisotsakkeen.
Ja me vaivuimme lyhyeksi hetkeksi ja oikeastaan vain alitajunnassamme
mietteisiin.
Me kai ajattelimme osapuilleen seuraavaan tapaan: Kaikenlaisia niitä
otsakkeitakin kirjoitetaan.
Vapautta rakastava sonni... sonni, joka rakastaa vapautta...
On se jotakin erikoista, harvinaista?
Rakastavatko sonnit ylipäätään vankeutta?
Me suvaitsemme sitä jossain määrin epäillä.
Vaikka emme nimenomaan olekaan erikoinen asiantuntija sonnimaisilla
aloilla. Emme ole esimerkiksi karjanhoitokonsulentti emmekä ole koskaan
omistaneet sonnia.
Ja toivomme, ettemme koskaan tulisikaan sonnin omistajaksi.
Meissä ei piile mitään ahneutta siinä suhteessa.
Mutta me olemme nähneet sonneja aidan takaa, ja me olemme pysähtyneet
katsomaan sonnia rohkeasti silmiin, jos aita on ollut jumalattoman
vahva ja jos sonni on näyttäytynyt luonteeltaan maltilliseksi.
Me olemme myöskin nähneet sonneja isojen kartanoiden navetoissa,
kihlasormus nenässä.
Me emme ole kummassakaan tapauksessa olleet huomaavinamme sonnissa
erityistä ja silmiinpistävää vastenmielisyyttä vapautta vastaan. Se
seikka, että sonni suostuu seisomaan sormus nenässä ja sormuksesta
seimeen kiinnitettyjen vitjojen toisessa päässä navetassa, ei
vielä todista mitään, sillä vaikka me uskommekin, että lukija on
vapauttarakastava olento ja valmis vapauden puolesta uhraamaan henkensä
ja sydänverensä ja mahdollisesti yhden prosentin omaisuudestaankin,
niin pidämme me luultavana, että lukijakin pysyisi kiltisti sisällä,
jos hänen nenänsä lävistettäisiin rautarenkaalla ja hänet silläkeinoin
kiinnitettäisiin kamarinsa seinään.
Emme myöskään siitä kirjallisuudesta, jota olemme lukutaitoon
päästyämme viljelleet henkisten aarteittemme lisäämiseksi, ole missään
kohden saaneet tukea sellaiselle käsitykselle, ettei sonnin olemukseen
kuuluisi vapaudenrakkaus.
Päinvastoin voisimme, jos meillä olisi aikaa ja halua tästä asiasta
laveammalti lörpötellä, mainita sangen pontevia päinvastaista
todistavia esimerkkejä. Mutta ei ole aikaa eikä ole haluakaan.
Tiedämme kuitenkin lukijan huonosti salatulla kärsimättömyydellä
odottavan, mitä siinä uutisessa sitten oikein kerrottiin, jonka
otsakkeesta me olemme saaneet aiheen näin laajaan esipuheeseen.
Eikäpä siinä sen erinomaisempia. Se vain se Torkkelin talon emäntä
siellä Jämsän Hassin kylässä — lukija ehkä tunteekin — laski viime
tammikuun 7 p:nä sonninsa navetasta jaloittelemaan.
Sonni haisteli ilmaa ja tuulen suuntaa, ja koska hänelle tilaisuus
kerran nimenomaan oli tarjottu, niin päättipä jaloitella
perusteellisesti. Täysin tietoisena siitä, että raitis ilma ja
ulkoilmaliikunto ovat eduksi myöskin sonnihygienian ja jämsäläisen
karjajalostusaatteen kannalta katsottuina.
Sonni siis lausui Torkkelin talon emännälle hyvästi ja kiitos seurasta
sekä siirtyi kesäisille laitureilleen.
Ja on siellä vieläkin.
Torkkelin talonväki ja sonni on kyllä useampaan otteeseen nähty
juoksemassa jonkinlaista jämsäläistä Marathonia, joka on melkoista
lyhyempi olympialaista kaimaansa, mutta sonni on aina ollut Hannes
ja Torkkelin kaksijalkaiset ovat jääneet toisille ja kolmansille
palkinnoille.
Piakkoin saanemme kuitenkin kuulla sonnin vapaudentarinan olevan
lopussa, sillä sonni on nähtävästi joutunut huonoille jäljille, ja
niin yksilö kuin kansakuntakaan ei voi kauan säilyttää vapauttaan,
jos se joutuu huonoille jäljille. Torkkelin talon sonni on sanalla
sanoen joutunut huonoon seuraan, ja »sano minulle, kenen kanssa sinä
seurustelet, niin...» j.n.e. Torkkelin sonni on äskettäin nähty
Jämsän Alhonkylässä Maahisten maalla, ja hänellä on ollut kettu
seuratoverinaan.
Me emme voi vaatia Jämsän Hassin kylän Torkkelin talon sonnilta, että
hän olisi perehtynyt Suomen Kansan Satuihin ja Tarinoihin. Onhan niitä
vielä kaksijalkaisiakin härkäpäitä, jotka eivät niitä tunne. Mutta
näistä saduista ja tarinoista, jotka sadunomaisessa muodossa sisältävät
loppumattoman aartehiston esi-isäimme perintätietoa ja kokemusta, käy
ilmi, että sille aina, ennemmin tai myöhemmin, käy hullusti, joka
— olipa hän sitten vaikka yksinäinen poikamiessonnikin — antautuu
seurustelemaan ketun kanssa.
Valitamme, mutta sisällinen aavistuksemme sanoo meille, että »vapautta
rakastavan sonnin» vapaus on vakavassa vaarassa.
(1921.)