Iisalmelaiset ovat taas äskettäin toimittaneet yhden tunnetuiksi
ja tunnustetuiksi tulleita pormestarinvaalejaan, ja meillä olisi
kieltämättä aihetta kirjoittaa sen johdosta tälläkin kertaa muutama
harkittu rivi, mutta me olemme tehneet juhlallisen päätöksen olla
kirjoittamatta Iisalmen pormestarista useammin kuin kerran vuodessa,
ellei joitain aivan pakottavia näkökohtia ilmene. Tämä päätös ei
kuitenkaan millään muotoa estä meitä myötätuntoisesti seuraamasta
Iisalmen muita rientoja.
Sivumennen voimme mainita, että samoin kuin useissa muissakin
Pohjois-Suomen kaupungeissa on myöskin Iisalmessa muutamia
päiviä takaperin nähty ensi kerran lentokone, jonka ilmestyminen
Iisalmen taivaalle on innoittanut rakkaat virkaveljemme Iisalmen
äänenkannattajassa m.m. seuraavaan lennokkaaseen huudahdukseen:
»Onhan sitä jo Iisalmessakin uuden ajan ihmeitä nähty jos joitakin:
telegraahvit ja phonograahvit, telephoonit ja ihanneuunit,
gramokraahvit ja votograahvit, kinematograahvit ja Enson pahvit,
syykkelipyörät ja viljan lyöjät, peräruiskut ja autojen tomutuiskut,
mutta tämä huhkia humiseva hykrokraahvi ensimmäistä kertaa».
Iisalmelaiset, heille suurin piirtein katsoen epäominaisella
harvasanaisuudella, ovat kuitenkin karttaneet ja yhä edelleenkin
karttavat puhumasta eräästä tavallista, nykyisyydessä arkipäiväiseksi
lukeutuvaa lentokonetta paljon mieltäkiinnittävämmästä ilmiöstä,
joka on, sikäli kuin me olemme oikein tietoomme saaneet, aiheuttanut
Iisalmen kaupungissa ja ympäristössä vähintäänkin yhtä suurta
mieltenkuohua kuin tuo taannoinen lentokonekin. Iisalmessa on nimittäin
pitänyt peliään outo ja selkäpiitä karmiva henkimaailman ilmiö,
tarkemmin tunnettu nimellä suhiseva kummitus.
Yleensä vaivaa, sikäli kuin me olemme alaan perehtyneet, haamuja
ja kummituksia se pieni puutteellisuus — ikäänkuin ikiliikkujan
puuttuva ratas — ettei niiden todenperäisyyttä voida aivan ehdottoman
sitovasti todistaa epäuskoiselle yleisölle. Todisteluketjussa on aina
joku pieni Akilleen kantapää, johon epäilijät ja pilkkaajat voivat
ampua myrkyllisiä nuoliaan. Mutta Iisalmen suhisevaan kummitukseen
nähden on asianlaita toinen. Sen ovat nähneet yht'aikaa melkoiset
iisalmelaisjoukot, nähneet sen aivan ääreltään, niin että voivat ei
ainoastaan sielunsa autuuden vaan vieläpä pormestari toivonsakin kautta
vannoa, etteivät näkö- ja kuuloaistimensa ole heitä pettäneet. Asia on,
niinkuin meille on täydellä syyllä huomautettu, todistettu kerrassaan
ennenkuulumattoman sitovasti.
Ja oli tapahtumain kulku ja kehitys seuraava:
Eräänä viime elokuun pimeänä iltana palasi joukko kaupunkilaisia
Peltosalmelta — lähimmältä asemalta — joiltakin juhlilta. Käveltiin
tietysti pitkin rataa, mikä tosin oikeastaan on kiellettyä, mutta jota
kieltoa ei pidetä aivan perustuslain pyhyydessä Iisalmessakaan.
Näin oli onnellisesti ja ilman mitään erinomaisemmattomuuksia
päästy likelle Iisalmen kaupunkia, kun huvikävelijäin joukkue äkkiä
tyrmistyneenä pysähtyi, sillä jonkin matkan päässä radan varrella, ojan
reunalla, leijaili valkea haamu ja kuului omituista suhinaa.
Tämä ei ollut mikään jonkun unisen huvittelijan harhanäky, sillä sen
näkivät kaikki yht'aikaa, ja haamu leijaili ojan reunalla, vaikka
kuinka olisi silmiä hierottu.
Muutamia kauheita, jäykistäviä silmänräpäyksiä. Sitten pamaus.
Ensimmäisenä tointunut nuorukainen oli nimittäin sivaltanut revolverin
housuntaskustaan ja ampua pamauttanut.
Pamaus oli kaikinpuolin onnistunut ja asiallinen revolverinpaukahdus,
mutta se ei tehnyt haamuun tarkoitettua vaikutusta. Se vain leijaili
aikansa ja painui sitten suhisten alas ikäänkuin olisi maa sen niellyt.
Tulivat huviretkeilijät kylmässä hiessä ja auttamaton raukeus
polvitaipeiden seuduilla kukin kotiinsa ja kertoivat asian,
niinkuin se oli, eikä sinä yönä Iisalmen kaupungissa paljonkaan
nukuttu. Ja jokainen, jolla on ymmärrystä, ymmärtänee ilman muuta,
mistä kaupungissa seuraavana päivänä puhuttiin enemmän kuin
pormestarinvaalista. Ja että rohkein ja seikkailunhaluisin osa
kaupungin väestöä jännityksestä hytisten varustautui toivioretkelle
suhisevan haamun esiintymispaikalle.
Päivä painui iltaan. Pimeni. Äänettömänä, tai korkeintaan kuiskaillen
seisoo Iisalmen kaupungin urhoollisin aines läheisellä ylikäytävällä,
rohkean miessuvun edustajat eturintamassa, vaimot ja lapset häntäpäässä.
Vihdoin alkaa jono hiljalleen, hyvin hiljalleen, liikahdella eteenpäin
kummituspaikalle.
Pysähdys... odotus.
Sssssssshhh...
Suhisten kohoaa haamu ojan reunalta. Pieni, tukahtunut parahdus — joku
heikommista astioista lyyhistyy tajuttomassa tilassa maahan.
Ahdistavan äänettömyyden katkaisee lopuksi urhoollisimman iisalmelaisen
vavahtava huudahdus:
— Mitä teet?
Jos lukijakunta olisi anteliaalla tuulella, niin se keräisi meille
kolehdin, jolla voisimme yrittää lunastaa joltakin rahapulaan
joutuneelta kokeilijalta Edgar Allan Poen kynän kyetäksemme
tärisyttävämmin kuvaamaan tätä kysymystä seurannutta hiljaisuutta, sekä
sen äänen kolkkoutta, joka vihdoin kalmankaamealla soinnulla vastasi:
— Etsin ruumiita!
Noh!
Jottako eivät iisalmelaiset yltiöpäät kirkaisseet ja lähteneet
juoksemaan!
Ja nyt me, mukavuuden vuoksi, jätämme ohjakset käsistämme ja luovutamme
puheenvuoron iisalmelaiselle tilapäiskirjeenvaihtajallemme:
»Sinä yönä ei nukuttu senkään vertaa kuin edellisenä. Seuraavana
päivänä iltapuolella, kun tohtori Brax ja kauppaneuvos Kärkkäinen
kulkivat kaupungin lähellä oleville kesäasunnoilleen, kohtaa heitä
ylivoimainen este. Elävä ihmismuuri sulkee tien — koko kaupunki
on liikkeellä kummitusta katsomassa. — 'Sinne ei ole hyvä mennä',
ilmoitetaan ihmismuurista.
Eikä kestä kauaa, kun haamu taas kohoaa ja suhisee entistä vimmatummin.
Nyt pamautettiin yhteislaukaus revolvereista, joita oli varattu mukaan.
Turha vaiva... hiljalleen leijailee haamu.
Tällaista tapahtui useana iltana.
Vihdoin päästiin haamun perille, ja nyt siitä ei kukaan saa enää puhua.
Iisalmelainen, tuo herttainen, suopea iisalmelainen joutuu raivon
valtaan, jos joku salaisuudesta tietämätön sattuu onnettomuudekseen
ottamaan puheeksi mainitut tapahtumat».
Iisalmessa on, ikävä kyllä, joku veijari, joka ansaitsee joutua
kansakunnan halveksimisen esineeksi, niinkuin hän on joutunut
iisalmelaisten sammumattoman vihan esineeksi. Tämä ankarasti
paheksuttava henkilö oli kavalasti punonut etukäteen juonensa parin
Peltosalmen juhlille menneen henkilön kanssa, ja revolverin mukaan
otto oli katalasti etukäteen sovittu, samoinkuin revolverin tyhjät
panoksetkin. Kaikki oli pelkkää häpeämätöntä ulkoilmateatteria, ja
kummitus oli pitkään tankoon ripustettu suuri lakana. Ja kaikki ne
myöhemmätkin yhteislaukauksen ampujat olivat pelkkiä häikäilemättömiä
statisteja.
Viimemainituille pyydämme erikoisesti lausua halveksimisemme.
Siihen yhtynee, paitsi porvarillisia puolueitamme, myöskin
sosialidemokraattisen puolueen oikeisto.
Iisalmessa yhtyvät siihen myöskin kommunistit.
(1920.)