1.
Kisamielin sä kuljet
yli tieni tumman,
sen yöltä sä suljet,
kun katsees luot,
kun hymys kumman
mun nähdä suot.
Sa aamunraikas
suven kirkkahan tytti,
sait lempeän taikas
valolt' auringon,
sun kerran mi sytti
maan elohon.
Sun hartioillas
sädevaipan nään mä
ja ohimoillas
ilon seppeleen.
Sua katsoen jään mä
suven lumoukseen.
2.
Opin uuden luin sinun katseestasi
"Soi Herra nuoruuden meille,
siks että se ruusuja rakkauden
lois aution korven teille;
soi lempeen alttihin sydämen
ja kaihot kirkkahat, nuoret,
siks että ne siirtäis leikkien vain
ilon tieltä murheen vuoret!"
Todisteita en pyydä, ma uskon vain,
"credo", lausun ma nöyrimmästi
ja synniksi murheeni tunnustan,
min poistat sa lempeästi.
3.
Se uni ankea totta lie:
ijäks' luotasi mun elo kohta vie.
Pian riutuva muisto vain mulle jää
ja köyhänä syys minut yllättää.
Pian aamu on kolkko ja lohduton
ja voimaton rakkaus auringon.
Kun silloin hetkellä aamunkoin
sa heräät taas suvimuisteloin,
sa käänny puolehen taivaisten
ja rauhaa pyydä mun sielullen,
sitä rauhaa, mi kalvavan murheenkin
yli lankee sätehin siunaavin.