Purppurahehkussa taivas loistaa
iltana toukokuun.
Järvi pintaansa ruskon toistaa,
hiljaa vaipuen uinailuun.
Aaltojen leikki jo loppua saa,
rantahan tuulikin raukeaa.
Laskeva päivä, sa aamun uuden
vieläkö maille tuot,
vaiko helmahan ikuisuuden
luonnon jo nuorena vaipua suot?
Kaunein kuolo sen eikö ois,
purppura-uniin kun nukkuis pois --?