_Edelliset. Heiskanen_ (tulee perältä kenkä toisessa
ja harja toisessa kädessä. Hän on juovuksissa.)
_Heiskanen_. Tässä minä olen!
_Loviisa_. Miten on kenkieni kanssa?
_Heiskanen_. Hyvin! Minä hankaan niin, että palaset sinkoilevat.
_Loviisa_. Mitä hän sanoo? Luulen, jumal'avita, että hän on
hutikassa!
_Heinonen_. Kuinka sinä uskallat näin aamupäivällä?
_Heiskanen_. Älkää joutavia!... Olen vaan vähän iloinen ... sain
kolme markkaa juomarahaa ja join tuutinkeja... Se kuuluu olevan täällä
muodin mukaista aamusin, nähkääs! Hah-hah-ha...
_Heinonen_. Mutta minä ajan sinut pois.
_Heiskanen_. Kiitoksia!... Sittenhän minä pääsen ajamasta
_patruunaa_... Mutta aivanhan olin unhoittaa kirjeen.
_Heinonen_. Minkä kirjeen?
_Heiskanen_. Siinä on päällekirjoituksena H--n.
_Henrikson, Heinonen ja Hellsten_ (huudahtavat yht'aikaa). H--n!
_Naiset_. Mitä se on? Mitä se on?
_Heinonen_ (itsekseen). H--n -- merkitsee Heinonen.
_Henrikson_ (itsekseen). H--n -- merkitsee Henrikson.
_Hellsten_ (itsekseen). Sehän on Hellsten.
_Heiskanen_. Siinä on M--a alla.
_Heinonen_ (itsekseen). Vanha henttuni Margareta on saanut tietää
osoitteeni.
_Hellsten_ (itsekseen). Se on Mandel, pahin »karhuni».
_Henrikson_ (itsekseen). Se on poliisilta.
_Emma_. Mikä herroilla on?
_Loviisa_. Niin, samaa kysyn minäkin.
_Heinonen_. Ei mitään, ei mitään!
_Henrikson_. Ei mitään!
_Hellsten_ (hiljaa Heiskaselle). Revi rikki kirje!
_Heinonen_ (samoin). Syö kirje!
_Henrikson_ (samoin). Anna kirje tänne!
_Heiskanen_. Enpäs annakkaan!... Minulle on maksettu siitä ja minä
annan sen...
_Henrikson_. Vaimolleniko?
_Heiskanen_. Ei hällekään!
_Emma_. Mitä sinä kuiskailet?
_Henrikson_. Minäkö? En ole sanonut sanaakaan.