_Edelliset. Karoliina._ Sitten _Hellsten_.
_Karoliina_. Tässä olen, äitiseni!
_Heinonen_. Sallitte kai minun kutsua sisään sisarenpoikani Aksel
Hellstenin?
_Emma_. Aivan kernaasti!
_Heinonen_. Minulla on syytä siihen...
_Loviisa_. Onko se rasavilli täällä? Kuinka hän on tänne tullut?
_Heinonen_. Luultavasti jalkaisin.
_Loviisa_. Silloin menen minä tieheni. (Huutaa.) Heiskanen!
_Heinonen_ (takimmaisella vasemmalla ovella). Tule sisään,
poikaseni!
_Hellsten_ (tulee sisään). Arvoisa herrasväki!... Tätini!
_Emma_. Tervetultuanne! Kas niin, nyt puuttuu pari kuppia...
Teevadit kyllä riittää. Hae kupit, Maiju!
_Maiju_. Heti paikalla! (Itsekseen.) Kuinka minä nyt saan Hellosen
pois kaapista? Hän tukehtuu sinne, saatte nähdä ja mitä hyötyä hänestä
sitte on -- ja kaikkea tuota! (Menee.)
_Loviisa_. Ei, kyllä minä nyt menen pois. (Huutaa.) Heiskanen!
_Heinonen_. Mitä sinä huudat?
_Loviisa_. Koska -- koska tahdon saada kenkäni ... ja koska olen
jo sanonut että tyttäreni pitää naida... (Huutaa.) Heiskanen!
_Heinonen_. Heiskasenko? Siitä ei tule mitään, eukkoseni!